Fiesko. Onko verkossa mitään?
Mauri. Lukekaa tuo kirje! Olenko minä siis todellakin täällä? Luulempa
Genuan kahtatoista katua lyhemmäksi taikka sääreni sen verran
pitemmiksi. Te vaalenette! Niin, päitä ne aikovat pelata, mutta teillä
on valtti. Miltäs tuntuu?
Fiesko (heittää säikähtyneenä pöydälle kirjeen). Tuhat tulimmaista!
kuinka sinä sait tämän kirjeen käsiisi?
Mauri. Noin jotenkin samalla tavalla kuin teidän armonne tasavallan
peräsimen. Sanansaattajan piti lennättämän tämän Levantiin. Minäpä
vainuan haaskan. Väjyn otusta rotkossa. Pauskis! Susi tuli ja lammas on
meidän.
Fiesko. Verensä päällesi! Kirjettä ei voi kullalla maksaa.
Mauri. Kyllä minä kiitän hopeastakin. (Vakavasti ja totisesti) Lavagnan
kreivi! Minä olen äskettäin halunnut teidän päätänne. (Osoittaen
kirjettä) _Tässä olisi se takaisin_. Nyt on, luulen, armollinen herra
ja heittiö sujussa. Ilman sitä, saatattehan kiittää hyvää ystävää.
(Antaa Fieskolle toisen paperin). Numero kaksi.
Fiesko (ottaa paperin kummastellen). Oletko villissä?
Mauri. Numero kaksi. (Asettuu ynseästi hänen viereensä, nojaten
kyynäspäillensä). Leijona ei tehnyt niinkään tyhmästi säästäessään
hiiren hengen! (Kavalasti). Hämpä tekikin viisaasti. Kukas muuten olisi
hänen verkosta nakertanut pois? -- No? Miltäs se tuntuu?
Fiesko. Kuule mies! montako pirua sinulla on päivämiehenä?
Mauri. Palvelijanne -- ainoasti yksi ja se saa kreivillisen elatuksen.
Fiesko. Dorian oma allekirjoitus! Mistä sait tämän paperin?
Mauri. Lämpöseltään oman Dianani kädestä. Minä menin vielä eilen
ehtoolla sinne, annoin kauniit sananne ja vielä kauniimmat kolikkonne
kilistä. Jälkimäiset vaikuttivat. Kello kuusi aamulla piti taas
kysymäni. Kreivi oli aivan oikein siellä niinkuin te sanoitte ja maksoi
mustaa ja punaista matkarahaksi salataivaaseensa.
Fiesko (suuttuneena). Raukkoja naistenorjia! -- Tasavaltoja tahtovat
hävittää, eivät voi ämmille olla ääneti. Minä näen näistä papereista,
että Doria ynnä hänen seuransa ovat liittoontuneet murhataksensa minun
ja yksitoista senaattoria sekä tehdäksensä Gianettinon itsevaltijaaksi
herttuaksi.
Mauri. Niin, ja jo doogi-vaalin aamuna, kuun kolmantena päivänä.
Fiesko (vilkkaasti). Meidän kerkeä yömme tukehuttaa sen syntymättömän
aamun. -- Joutuun Hassan! -- Minun työni on tuleentunut -- Kutsu toiset
-- verisesti tahdomme ennättää heidät -- Riennä Hassan!
Mauri. Vielä pitää tyhjentämäni teille sanomataskuni. Kaksituhatta
miestä on onnellisesti sijoitettu. Minä vein ne kaputsinimunkkien luo,
missä ei utelijas auringon sädekään heistä vihiä saa. Kovin ne haluavat
nähdä herraansa ja ovat kelpopoikia.
Fiesko. Joka päästä kiiltää sinulle kolikko. -- Mitä pakisee Genua
minun kaleerilaivoistani?
Mauri. Hauska juttu, armollinen herra. Neljäsataa maankulkijaa, joille
Ranskan ja Espanjan välinen rauha ei sali turpeen suojaa, tunki
minun miesteni kimppuun ja vaati niiden sanomaan teille hyvän sanan
heistänsä, että te lähettäisitte heidät uskottomia vastaan. Minä
toimitin heidän tulemaan illalla tänne linnanpihaan.
Fiesko (iloissaan). Melkeimpä halaisin sinua, vintiö! Mestarillista!
Neljäsataako sanot? -- Genuaa ei pelasteta enää. Neljäsataa kolikkoa on
sinun.
Mauri (rehellisesti). No niin, Fiesko. Me kahden pirstaamme Genuan
niin, että saa lait luudalla laasta. -- En ole ilmoittanut teille, että
on linnassa täällä minunkin lintuni, joihin saan luottaa yhtähyvin kuin
helvettiin menooni. Nyt olen laittanut niin, että joka portilla on
vahtien joukossa kumminkin kuusi hurjaa, jotka riittävät sekoittamaan
toisten äänen ja upottamaan niiden viisi aistia viinaan. Jos siis
mielitte tänä yönä pauhata, löydätte vahdit permannon omina.
Fiesko. Älä puhukaan enää! Tähän asti olen vierittänyt hirmuista kiveä
ilman ihmisavutta; nytkö ihan määrän päässä kehnoin mies saa minun sen
pyörittämisessä häpeään. Kätesi, veitikka! Mitä kreivi jää sinulle
velkaa, sen herttua maksaa.
Mauri. Päälliseksi vielä lippu Imperialin kreivittäreltä. Hän viittasi
minun kadulta ylös, oli sangen armollinen ja kysyi minulta pilalla,
oliko Lavagnan kreivittärellä joskus ollut keltataudin kohtausta?
Teidän armonne, sanoin minä, kysyy vaan _yhden_ hyvin voimista, sanoin
minä --.
Fiesko (on lukenut lapun ja heittää sen pois). Varsin hyvin sanottu; ja
hän vastasi?
Mauri. Vastasi, että hän kuitenkin surkuttelee leskiparan kohtaloa,
tarjoutuu antamaan hänelle hyvitystä, ja että hän vastedes kieltää
teidän armoltanne kaikki hyväilykset.
Fiesko (ilkeästi). Jotka tosiaankin loppuvat ennen viimeistä päivää. --
Siinäkö oli kaikki, Hassan?
Mauri (häijysti). Armollinen herra, vaimoväen asioita seuraa
valtiollisten perästä.
Fiesko. Tietysti ja nämä kumminkin. Mutta mitä sillä paperilla tahdot?
Mauri. Särkeä pirun juonia sen omalla opilla. -- Hänen armonsa antoi
minulle tämän pulverin ja käski siitä joka päivä sekoittamaan rouvanne
shuklaadikuppiin.
Fiesko (vaalenee ja peräytyy). Antoi sinulle? kuka?
Mauri. Rouva Julia, Imperialin kreivitär.
Fiesko (tempaa sen häneltä, tuimasti). Jos valehtelet, konna, annan
minä sinun elävältä takoa Lorentsotornin viirikukoksi, jossa tuuli
sinua yhdessä henkäyksessä kymmenesti pyörittää. -- Pulverinko?
Mauri (äkäisesti). Pitää minun antaman teidän rouvanne juoda
shuklaassa, määräsi rouva Julia Imperiali.
Fiesko (tainnotonna). Kauheata! -- tämän lempeän naisenko? -- Onko
helvetillä niin paljon alaa vaimoihmisen sielussa? -- Vaan minä unhotin
kiittää taivaallista sallimaa, joka sen turhaksi teit -- turhaksi vielä
häijymmän paholaisen kautta. Sinun tiesi ovat ihmeelliset. (Maurille).
Lupasitko totella ja olla ääneti?
Mauri. Ihan. Jälkimmäinen on helppoa, sainpa häneltä selvällä rahalla
palkan.
Fiesko. Tämä lippu kutsuu minun hänen luoksensa. -- Minä tulen, rouva.
Minä hänet lepertelen tänne seuraan. Hyvä. Sinä riennät ja kutsut koko
salaliiton kokoon.
Mauri. Tämän käskyn minä aavistin ja sentähden omin päin toimitin tänne
jokaisen juuri kello kymmeneksi.
Fiesko. Askeleita kuulen. Ne ovat niitä. Mies, sinä ansaitsisit oman
hirsipuusi, jossa ei vielä kukaan Aatamin lapsi ole kiikkunut. Mene
etuhuoneeseen siksi kuin soitan!
Mauri (mennessään). Mauri on tehnyt tehtävänsä, Mauri saa mennä.
(Menee).