Leonoora. Ei kyllin, että hän mursi tuttavuuden pyhän sinetin, vielä
siveydenkin puhtaaseen kuvastimeen tämä teeskentelijä puhaltaa
turmelusta ja tahtoo opettaa minun viattomuuttani valapattoisuuteen.
Kalkagno (vilkkaasti). Valapattoisuus ei teitä langettaisi, armollinen
rouva.
Leonoora. Minä ymmärrän, ja harmini kai pitäisi sinun hyväksesi
lahjoman tunteeni? Sitä et tietänyt (erin ylevästi) että jo yksin se
korkea onnettomuus sortua Fieskon tähden aateloitsee naisen sydämmen.
Mene! Fieskon häpeä ei ketään Kalkagnoa minun silmissäni ylennä, --
vaan ihmisyyttä alentaa. (Poistuu nopeasti).
Kalkagno (katselee hurmautuneena hänen peräänsä, sitten pois lyöden
otsaansa). Minua hullua!