_Fiesko_ ja _Maurilainen_, joka astuu arasti sisälle ja katselee
huolellisesti ympärillensä.
Fiesko (katsoo terävästi ja kauvan hänen silmiinsä). Mitä sinä tahdot
ja kuka olet?
Mauri (niinkuin ylempänä). Tasavallan orja.
Fiesko. Orjuus on kurja elinkeino. (Katsoo häneen yhä terävästi). Mitä
etsit?
Mauri. Herra minä olen rehellinen mies.
Fiesko. Ei olekaan liikaa, että nostat sen kilven kasvoillesi, mutta
mitä sinä etsit?
Mauri, (koettaa käydä lähemmäksi. Fiesko väistää). Herra, en minä ole
lurjus.
Fiesko. Hyvä on että lisäät sen, -- eikä sentään ole hyvä.
(Kärsimättömästi). Mutta mitä etsit?
Mauri, (lähenee taas). Oletteko te Lavagnan kreivi?
Fiesko (ylpeästi). Genuan sokeat tuntevat minun askeleeni. Mitä sinä
kreivistä tahdot?
Mauri. Olkaa varoillanne, Lavagna. (Aivan hänen luoksensa).
Fiesko (juoksee toiselle puolen). Niin tosiaan olenkin.
Mauri, (niinkuin ennen). Teille ei aivota juuri hyvää, Lavagna.
Fiesko (väistyy taas taaksepäin). Sen minä huomaan.
Mauri. Varokaa itseänne Dorialta.
Fiesko (lähenee häntä tutummin). Kuule mies, lienenkö tehnyt sinulle
väärin? Sitä nimeä minä todellakin kamoksun.
Mauri. Siis paetkaa sitä miestä. Osaatteko lukea?
Fiesko. Liukas kysymys! Oletpa ollut monen aateluksen pakeilla. Onko
sinulla kirjoitusta?
Mauri. Teidän nimenne ynnä monen syntipukin. (Kurottaa hänelle lapun ja
hiipii aivan hänen lähellensä. Fiesko käy peilin eteen ja kurkistelee
paperia. Mauri, kiertää väijyen hänen ympärillänsä, vetää vihdoin
puukon ja aikoo pistää).
Fiesko (kääntyy äkkiä ja tarttuu Maurin käteen). Hiljaa, vintiö!
(tempaa häneltä puukon).
Mauri, (lyöden hirveästi jalkaansa). Perhana! Pyydän anteeksi! (aikoo
mennä).
Fiesko (tarttuen häneen huutaa kovasti). Stefano! Drullo! Antonio!
(Käy Maurin kurkkuun). Pysy paikallasi, hyvä veikkonen! Helvetillistä
konnutta! (Palvelijat tulevat). Seiso ja vastaa! Sinä olet kelvottoman
työn tehnyt, keltä palkkasi vaadit?
Mauri, (monesti turhaan koetettuansa päästä käsistä, päättävästi). Ei
minua korkeammalle hirtetä kuin hirsipuu on.
Fiesko. Ei, lohduta itseäsi! Ei kuun sarviin, vaan kyllä kuitenkin niin
korkealle, että hirsipuu sinusta näyttää nuppineulalta. Kuitenkin oli
sinun aikomuksesi järin viisas uskoakseni sitä sinun päähäsi. Sano siis
kuka sinun on palkannut?
Mauri. Roistoksi saatte mua soimata, mutta tylsäpään nimestä en huoli.
Fiesko. Onko eläin kopea? Eläin, sano kuka sinun on palkannut?
Mauri, (miettien). Hm! Enhän minä kumminkaan yksistäni narri liene!
Kuka minun on palkannut? -- ja olihan niitä sentään vaan sata laihaa
tsekiniä. -- Kuka minun on palkannut? -- Prinssi Gianettino.
Fiesko (vihastuneena käyden edes takaisin). Sata tsekiniä eikä enempää.
Fieskon päästä. (Ilkeästi). Häpeä sinä Genuan prinssi! (Rientää
laatikon luo). Täss'on sinulle, mies tuhannen, ja sano herrallesi, että
hän on saituri murhamies.
Mauri (katselee häntä kiireestä kantapäähän).
Fiesko. Sinä arvelet, mies!
Mauri, (ottaa rahat, panee ne pois ja ottaa taas, katsellen häntä aina
enenevällä kummastuksella).
Fiesko. Mitäs teet, mies?
Mauri, (heittää päättävästi rahat pöydälle). Herra, noita rahoja en
minä ole ansainnut.
Fiesko. Riiviö, hirsipuun olet ansainnut! Suututettu norsu tallaa
ihmisiä eikä matoja. Sinun minä hirtättäisin, jos se vaan maksaisi
minulle muuta kuin kaksi sanaa.
Mauri, (iloisesti kumartaen). Herra on liian hyvänlainen.
Fiesko. Alköömpä sinulle! Minua vaan huvittaa, että voin tehdä sinun
kaltaisesi roiston joksikin, vaikka olemattomaksi ja sen tähden pääset
vapaaksi, ymmärrä oikein. Sinun onnistumaton aikeesi on minulle
taivaallisena todistuksena, että olen määrätty johonkin suureen ja
sentähden olen armollinen ja sinä pääset vapaaksi.
Mauri, (vilpittömästi). Malttakaa, Lavagna! Kunnia kuin kunnia! Jos
tällä niemellä hengittelee joku, jolla on mielestänne liika kurkku,
käskekää! ja minä katkaisen sen ilmaiseksi.
Fiesko. Kohtelias eläin! Tahdot toisten kurkuilla kiittää omastasi.
Mauri. Herra, me emme ota ilmaiseksi mitään. Meidän ruumiissamme on
kunniaa.
Fiesko. Kurkunleikkaajan kunnia!
Mauri. On kaiketi tulen kestävämpi kuin teidän kunniallisien ihmisten:
he rikkovat vannomansa valat, me pidämme ne tarkoin pirulle.
Fiesko. Sinä olet ilveikäs konna.
Mauri. Hauskaa, että miellytän teitä. Koetelkaahan minua, niin opitte
tuntemaan miehen, joka päätä pahkaa tekee kokeensa. Käskekää minua.
Minä näytän teille todistuksen kustakin veijarin ammatista alimmasta
ylimpään asti.
Fiesko. On heitä joitakin. (Istuu). Niin muodoin veijaritkin
tunnustavat lakia ja arvo-erotusta. Annappas kuulla alimmaisesta.
Mauri. Hyi, armollinen herra! Se on pitkäkyntisten halpa arvoinen
joukko. Kurja ammatti, josta ei synny yhtään suurta miestä; tekee työtä
vedellä ja leivällä, haaskaa raippametsää ja ylenee -- korkeintaan
hirsipuuhun.
Fiesko. Kaunis loppu. Utelempa nyt parempaa.
Mauri. Siihen kuuluu _salakuultelijat_ ja _kavaltajat_. Arvokkaita
herroja, joille ylhäiset kallistavat korvansa ja joilta he saavat
kaikkitietäväisyytensä, jotka imevät kuin iilimadot, särpivät
sydämmestä myrkyn ja sylkevät sitä asianomaisille.
Fiesko. Minä tunnen sen -- jatka!
Mauri. Arvojärjestyksessä seuraavat nyt salapetturit, myrkynsekoittajat
ja kaikki ne, jotka kauvan hyvittelevät miestänsä ja se vihdoin
väjyksistä sieppaavat. Pelkuria raukkoja ovat ne usein, mutta kuitenkin
miehiä, jotka oppipalkaksi lupaavat sieluparkansa pirulle. Tässä oikeus
tekee jo vähän muutakin, pistää heidän jäsenensä pyörille ja istuttaa
heidän vikurinpäänsä seipääseen. Tämä on kolmas arvokunta.
Fiesko. Mutta sano milloin sinun arvosi tulee?
Mauri. Te olette, armollinen herra, juuri jäljillä. Minä olen käynyt
näiden kaikkien lävitse. Älyni riensi aikaisin joka aidan poikki. Eilen
illalla tein mestariteokseni kolmannessa, hetki sitten olen keltainen
mies neljännessä.
Fiesko. Ja se olisi?
Mauri, (vilkkaasti). Se on mieskunta, (tulisesti), joka neljän seinän
sisältä etsii miehensä, raivaa tiensä vaarojen läpi, käy paikalla
hänen henkeensä, ensi tervehdyksellänsä säästää häneltä suurikiitoksen
toisesta. Meidän kesken! niitä miehiä sanotaan vaan helvetin
varapostiksi. Kun saatana himoitsee, ei tarvita muuta kuin viittaus ja
hänellä on paisti vielä lämminnä.
Fiesko. Sinä olet paatunut peto. Semmoista juuri olen kaivannutkin.
Anna kätesi minä pidän sinun luonani.
Mauri. Tottako vai pilaa?
Fiesko. Täyttä totta ja annan sinulle tuhannen tsekiniä vuodessa.
Mauri. Kylliksi, Lavagna, minä olen teidän ja hiiteen koko
erityiselämä. Käyttäkää minua mihin tahdotte. Vainukoirananne,
villakoirananne, kettunanne, kärmeenänne, parittajananne ja
pyöveli-palvelijana. Herra kaikkiin, mutta henkeni kaupalla! älkää
mihinkään kunnialliseen -- siinä olen kömpelö kuin pölkky.
Fiesko. Ole huoletta! En minä tee sudesta lampuria. Kulje siis heti
huomenna pitkin Genuaa ja tutki valtion ilmaa. Tiedustele tarkoin
mitä hallituksesta tuumaillaan ja mitä Dorioista kuiskataan; urki
samalla mitä kansalaiseni pitävät minun joutilas-elämästäni ja lemmen
seikkailustani. Tulvauta viiniä heidän aivoihinsa, kunnes sydänten
tuumat puhkeavat. Tässä on rahaa. Etsi sillä silkkikauppiaita.