KAHDEKSAS KOHTAUS.

_Fiesko_ ja _Outo valhepukuinen_.

Valhepukuinen. Onko teillä, Lavagna, minuutti aikaa?

Fiesko (ennättäen). Tunti teille!

Valhepukuinen. Olkaa siis niin armollinen ja käykää kanssani kaupungin

ulkopuolelle.

Fiesko. Kymmenen minuutin päästä on puoli-yö.

Valhepukuinen. Kreivi, olkaa niin armollinen.

Fiesko. Minä käsken hevosia valjastamaan.

Valhepukuinen. Tarpeetonta! Minä lähetän edeltäpäin yhden. Useampaa ei

tarvita, sillä toisen vaan luulen palaavan.

Fiesko (hämmästyen). Kuinka?

Valhepukuinen. Teiltä vaaditaan verinen vastaus itkevän kyyneleille.

Fiesko. Kenenkä kyyneleille?

Valhepukuinen. Erään Lavagnan kreivittären. Minä tunnen sangen hyvin

sen naisen ja tahdon tietää millä on hän ansainnut joutua hupsun

uhriksi?

Fiesko. Nyt ymmärrän. Saanko tietää tämän eriskummallisen vaatijan

nimen.

Valhepukuinen. Se on sama, joka kerran ihaili neiti Siboa, vaan väistyi

sulhasen Fieskon tieltä.

Fiesko. Scipio Bourgognino!

Bourgognino (ottaa pois naamuksen). Ja on tässä nyt pelastamassa

kilpailijan tieltä väistynyttä kunniaansa, koska tuo kyllä alhaisesti

ajatellen itse helleyttä kiusaa.

Fiesko (syleilee häntä innolla). Jalo nuorukainen! puolisoni

kärsimyksille kiitos näin arvoisaan tuttavuuteen pääsemisestäni. Minä

tunnen ylevän vihanne, mutta en ryhdy otteluun.

Bourgognino (perääntyy askeleen). Olisiko Lavagnan kreivi pelko

uskaltamaan minun miekkani esikoisia vastaan?

Fiesko. Bourgognino! koko Ranskan sotavoimaa, vaan en teitä vastaan!

Minä kunnioitan sitä rakasta liekkiä vielä rakkaamman olennon puolesta.

Tahto ansaitsisi laakeriseppeleen, mutta työ olisi lapsellista.

Bourgognino (yltyneenä). Lapsellistako? Pahasti kohdeltuna nainen ei

voi _muuta kuin itkeä_ -- Miksikä on mies?

Fiesko. Tavattoman hyvin sanottu, mutta minä en ryhdy otteluun.

Bourgognino (kääntää hänelle selkänsä, aikoen mennä). Minä pidän teitä

halpana.

Fiesko (vilkkaasti). Ette totisesti, nuorukainen! milloinkaan, vaikka

siveyttä rahalla ostettaisiin (tarttuen ajattelevasti hänen käteensä).

Oletteko koskaan tuntenut minua kohtaan jotain, jota sanotaan -- miten

sanoisin -- kunnioitukseksi?

Bourgognino. Olisinko minä väistynyt miehen tieltä, jota en olisi

pitänyt ensimmäisenä miehistä?

Fiesko. Siis ystäväni, kerran kunnioitukseni ansainnutta miestä --

opettelisin hiljallensa halveksimaan. Minä luulin toki mestarin paulan

taitehikkaammaksi kuin että se niin kohta pisti satunaisen koettelijan

silmiin. Menkää kotia Bourgognino ja ottakaa aikaa miettiänne, miksi

Fiesko tekee näin eikä toisin. (Bourgognino menee ääneti pois).

Hyvästi, jalo nuorukainen! Kun nämät liekit lyövät isämaalle, seisokoot

lujina Doriat.

Fiesko: Historiallinen murhenäytelmä · 第 17 / 111 题