_Kalkagno_ ja sen takana _Sakko_ molemmat mustassa puvussa.
Kalkagno. Huomaampa sinun vainuavan minun jokaista askeltani.
Sakko. Ja minä sinun niitä kaikkia minulta salaavan. Kuules Kalkagno!
jo muutaman viikon on sinun päässäsi pyörinyt jotain, joka ei
paljaastansa koske isänmaan parasta. -- Minä ajattelin, veljeni, että
emmeköhän me vaihtaisi salaisuuksiamme, ja lopuksi ei kumpikaan olisi
kaupassa hävinnyt -- Sanotko suoraan ajatuksesi?
Kalkagno. Niin mielelläni, että jos sinun korvasi ei halua käydä minun
rintani sisälle, niin sydämmeni lentää puolitiessä jo kielelläni sinua
vastaan. -- Minä lemmin Fieskon kreivitärtä.
Sakko (peräytyy kummastuen). En kumminkaan noin olisi tuota pykälää
selvittänyt, vaikka olisinkin mitä mahdollista aivoihini ajanut. Sinun
tuumastasi pääni käy pyörälle, mutta sen käy hullusti jos onnistut.
Kalkagno. Sanotaan hänen olevan ankarimman siveyden esikuvan.
Sakko. Valetta. Hän on kirja täynnä kuivaa sisällystä. Jätä, Kalkagno,
toinen tai toinen, puuhasi tai sydämmesi.
Kalkagno. Kreivi on uskoton hänelle. Luulevaisuus on viekkain
parittaja. Jokin juoni Dorioita vastaan taitaa pitää kreiviä liikkeillä
ja antaa minun askaroita palatsissa, sill' aikaa kuin hän nyt
karkoittaa suden karjatosta, hyökkää näätä hänen kanalaansa.
Sakko. Oivasti, veljeni! Kiitos. Minultakin olet sievästi poistanut
punastumisen syyn. Mitä olen hävennyt itsekseni ajatella, saatan nyt
sinulle julki sanoa. Minä olen kerjäläinen, ellei Genuan nykyinen
valtalaitos kaadu.
Kalkagno. Onko sinulla niin paljon velkoja?
Sakko. Niin äärettömästi, että elämäni lanka seitsenkertaisena jo ensi
kymmeneksellä katkeisi. Vallankumous antaa minunkin vähän vapaammin
hengittää, toivon ma. Jos ei se auta minua velkojani _maksamaan_,
päästää se kuitenkin velkojani vaatimasta.
Kalkagno. Ymmärrän -- ja kun vihdoin Genua tilaisuuden tullessa pääsee
vapaaksi, antaa Sakko ristiä itsensä isänmaan isäksi. Kertokoompa
joku tuon ränstyneen tarinan rehellisyydestä, kun heittiön häviö
ja hekumallisen kiihko ratkaisee valtion kohtalon. Totta vieköön!
Sakko, minä ihmettelen meissä molemmissa tuota hienoa yliluonnollista
sukkeluutta, joka jäsenten mätähaavojen kautta pelastaa ruumiin
sydämmen. -- Tietääkö Verrina tuumastasi?
Sakko. Niin paljon kuin isänmaan ystävän sopii tietää. Genua on, sen
tiedät, se ratas, jossa hänen ajatuksensa rautaisella uskollisuudella
pyörivät. Fieskoa tähtää nyt hänen kotkansilmänsä. Sinuakin hän
puolittain toivoo uskalijaaseen liittoon.
Kalkagno. Hänellä on hieno nenä. Lähdetäämpä hakemaan häntä ja
kohentamaan hänen vapauden-mieltänsä omallamme. (Menevät).