Phaidra.
PHAIDRA.
Mi kauhun viesti viilsi korviani!
Mi herää turman tuli rinnassani!
Uus ukkonen! Uus turman salama!
Ma riensin auttamahan poikaansa,
Oinonen jätin, tunnon ääntä kuulin,
katumus huusi mulle valjuin huulin.
Ken tietää, mitä tehnyt oisin nyt?
Kentiesi itseäni syyttänyt!
Kentiesi -- onneksi hän suuni sulki --
ois totuus peljättävä tullut julki.
Siis Hippolytos lempii, vaan ei mua!
Arikia siis yksin hurmaa sua!
Ah! Kun hän ylpeytensä mulle näytti,
mua kohtaan tuota kieltä korskaa käytti,
ma luulin, samoin hällä silmäkulma
ois koko sukupuolta kohtaan julma.
On toinen taivuttanut ylvään tarmon!
Löys hänen eessään toinen nainen armon
Kenties hän altis onkin taipumaan;
mua yksin ylpeytensä hylkii vaan.
Minäkö häntä puolustaisin? En!