Theseus. Phaidra.
PHAIDRA.
Kuningas, riennän tänne kauhuissani,
soi vihan ääni saakka korvahani.
Sukuas säästä! Pelkään, myöhään jo
ma tulen, täytetty lie tuomio.
Ah, vertas sääli! Veri huutais maasta.
Ijäksi sydämeeni jäis tää saasta!
Tois murheen mulle ikilohduttoman,
jos poika kaatuis kautta taaton oman.
THESEUS.
Ei saastuta mua vielä pojan murha,
mut uhka kuulemas ei ollut turha.
Käs' kuolematon häntä kohtaa pian,
Poseidon kostaa, täyttyy palkka vian.
PHAIDRA.
Poseidon? Kuinka? Hältä anoit? Mitä?
THESEUS.
Pelkäätkö, että hän ei kuullut sitä?
Mieluummin pyyntöihini pyhiin yhdy,
syyn synkän tämän rangaistukseen ryhdy,
vihaani lietso liian hiljaisaa:
et vielä kyllin tunne rikkojaa.
Hän turvaa parjauksiin nyt raivoissansa.
Sanasi kiistää hän ja armahansa
Arikian hän olleen väittää ainon.
Phaidra.
Kuin?
THESEUS.
Valheellaan hän välttää tahtoo vainon.
Tuo uusi temppu turha, irstas on.
Poseidon täyttävä on tuomion.
Käyn itse alttariltaan anomaan,
hän että muistais ikilupaustaan.