Hippolytos. Theramenes.
HIPPOLYTOS.
Ma seison patsahana kauhun, pelon.
Tuo vaimo voisko, vielä raivoissansa
näin syyttää itseään ja rakkauttansa.
Hän itseltäänkö riistäis päivän valon?
Ah, mikä myrsky päällä tämän talon!
Ma myöskin lemmin neittä nuorta; taatto,
ah, häntä vihaa! Mikä murhesaatto
mun kangastuu jo sielun kammioista!
Mut, sydän, syytön olet! Pelkos poista,
ja mieti, miten taaton taipumaan
sa saisit rakkauteesi rohkeaan.
Mut vaikk' ei taipuis hän, tää rakkaus kestää
hän koko voimallaan sit' ei voi estää.
Esirippu.