Lahja syöksyy sisään.
LAHJA: Tämmöistäkö täällä on? Suurenmoista. Jaakko soitti minua
kahville. Te siis sovitte?
EEDIT: Tietysti.
LAHJA: Sen arvasi.
EEDIT: Tietysti, koska hän rakastaa minua.
LAHJA: Oletko naurettava?
EEDIT: Mitä sinä?
LAHJA: Rakastaa? Vähät! Koska hän on tottunut omaansa, koska hän on
mies. Ja koska rauha tulee! Se kääntää taas ihmisten päät. Ilosta ne
vaikka päälaellaan lopun ikäänsä käveleisivät tahi orjiksi itsensä
myisivät. Niin, ja mitäpä pahaa tämä naisen orjuudessa olo onkaan, onpa
se säännösteltyä ja siitäpä vain pitävät.
EEDIT: Siksipä saa rauha tullakin jo.
LAHJA: Olen kyllästynyt tähän sotaan, ei siitä ole enää mihinkään.
EEDIT: Ja olet kyllästynyt huonoon ruokaan.
LAHJA: Huonoihin ihmisiin.
EEDIT: Sieltäpä tulee ihana kahvin tuoksu! Ja kaakku siellä on --
aprikoosi, mitä sanot, ah! Menen haistelemaan sitä. (Menee kyökkiin.)
LAHJA (tekee liikkeen hänen jälkeensä): Osh --!
Karhu tulee. Lahja syöksähtää hänen kimppuunsa.
LAHJA: Tulette kuin kutsuttu.