LAHJA: Ei siinä ole valittamista. Minä, niin sanoakseni, en pidä
miehistä monista --
KARHU: Valitettavasti (syöksähtää ylös, ryntää lähtemään),
valitettavasti, hyvästi! (Poistuu.)
LAHJA: "Valitettavasti!" Valitettavasti juoksevat kuin hullut. Mikä
heitä takaa ajaa.
Jaakko tulee soittamatta.
LAHJA: Ja siinä on yksi!
JAAKKO: Myöhästyin junalta.
LAHJA: Valitettavasti.
JAAKKO: Ei siinä ole mitään valittamista.
LAHJA: Onpa kuin onkin. Olisit saanut mennä, mennä ennen vaikka
kolmasti maan ympäri kuin tulla tänne, ei sinua täällä kukaan
kuitenkaan kaipaa.
JAAKKO: Mitä?
LAHJA: Hän on nyt karannut, sinun kanarialintusi, lentänyt tiehensä.
JAAKKO: Eeditkö?
LAHJA: Hänpä juuri. Hän on mennyt.
JAAKKO: Mitä sinä nyt?
LAHJA: On mennyt, mistä minä tiedän minne. Enkö varoittanut sinua
olemasta yksipuolinen? Raha on monella tärkeämpi kuin rakkaus. Rahalla
saa aina rakkautta, mutta rakkaudella huonosti rahaa.
JAAKKO: Kenen kanssa hän meni?
LAHJA: Eikö se ole sinulle samantekevää kenen kanssa? Meni, se riittää.
Avioeroa varten, se riittää.
JAAKKO: Tiedän kaikki.
LAHJA: Älä siis kysele.
JAAKKO: Mitä, mitä minä teen?
LAHJA: Ensiksi hillitse itsesi.
JAAKKO: Ha-ha-haa, ne ovat rahoillansa ostaneet hänet, ah, minä revin
hänet sydämestäni, annan hänen syöstä turmioon, häviöön. Hän on täynnä
vilppiä, petosta, valhetta. Miten ihmiskunta voi kohota, kun sen
kohtalo on tuollaisten käsissä!
LAHJA: Liioittelet!
JAAKKO: Ja mikä muu on mahdollinen kuin sota, murhat, hävitys, rikokset
tässä tuhatkertaisessa valheessa, jota elämäksi sanovat! Mikä olisikaan
sopivampi heille jumalaksi kuin raha, vaikka sen mukaansa hautaan
veisivät!
LAHJA: Mitäs parempaa omaa sinulla on mukanasi viedä?
JAAKKO: Jotakin omaa minun kanssani hautaan menee: minun pettymykseni
ja minun häpeäni. Että pääsisi täältä pois! Onnelliset ne, jotka eivät
ole tänne tulleet! Onnellinen minä siksi, että yhdellä iällä pääsen!
Olkoon se lyhyt, pois, ah, pois kaipaan, etten tietäisi tästä!
LAHJA: Näinkö siis puhuu mies?
JAAKKO: Mitä?
LAHJA: Olkoon miten on, mutta sinä saat luvan ottaa nämä päivät
niinkuin nykyaikainen ihminen ne ottaa, siinä se. Ja saat oppia vielä
järkeväksi, sen sinä saat. Jos ette voi olla yhdessä, voitte olla
erillänne, epäilemättä!
JAAKKO: Mitä, mitä minä teen?
LAHJA: Mitä sinä teet, sen määrää Ameriikka.
JAAKKO: Mitä?
LAHJA: Jos Ameriikka tahtoo jatkaa sotaa, ja se jatkaa, sanoivat
pörssissä, sinä alat keinotella ja keinottelet pois vaimosi, sen
kanarialintusi.
JAAKKO: Ei, en koskaan!
LAHJA: Sinä teet sen kuitenkin. Sanoit, ettei muu ole mahdollinen kuin
sota. Hyvä, lähde siitä. Siitä kun lähdet, tulet etuihin, kauppaan,
sovitteluihin. Käytä Luojan antamaa järkeä vain. Vai pois täältä me!
Ei, ystävä-kulta! Ei ole tunteitten aika. Roikkaa niiden päälle vain.
Roikkaa, jos niikseen tulee, roikkaa koko sukupolven päälle, tämän
kauppiasroskan, keinottelijaroskan, kirjavan ihmisroskan! Musta roikka
vain pois! Tulee niitä toisia tänne vielä, parempia. Tulee niitä
toisia! Ja korjaavat meidän jälkemme. Mitä olikaan tämä meidän
elämämme! -- Hyi, siivottomuutta!
Esirippu.