LAHJA: Se ei ollut oikein sanottu. En ole lapsi, olen täysi-ikäinen
kohta.
KARHU: Pahoittaako mieltänne? Pyydän anteeksi.
LAHJA: Ei se mitään, saatte anteeksi. Sillä minä pidän teistä.
Oikeastaan ette voi minua loukata, olette sellainen.
KARHU: Jos sen tekisin, en antaisi sitä itselleni anteeksi -- en,
epäilemättä en.
LAHJA: Ettekö? Mutta se ei olisi oikein. Pitää voida antaa
itsellensäkin anteeksi, pitää kohdella itseäänkin ihmisiksi, kurittaa,
rakastaa sitä. Siitä riippuu kaikki, kaikki menestys.
LIINA (nousten ylös): Nyt täytyy minun lähteä jo. Hyvästi nyt, Eedit!
Hyvästi, Lahja!
EEDIT: Hyvästi.
KARHU (nousten): Hyvästi.
LAHJA: Onko niin kiire?
KARHU: Kyllä. Terveisiä rouva Ahlroosille. Iltasilla tulen häntä
tapaamaan.
LAHJA: Enhän kyllästyttänyt teitä?