NIMISMIES (Laskee). Tässä on 3 markkaa 27 penniä. Ei tämä riitä, Kalla
rakas.
KALLA (hätäillen). Elli, hae kukkarosi, että lensmanni saa rahat.
ELLI (vetää vastahakoisesti esiin kukkaronsa; antaa nimismiehelle
kymmemnarkkasen.) Joko riittää?
NIMISMIES. Vielä uupuu 60 penniä.
ELLI (kaivaa kukkaroansa). Sinä olet täyttymätön.
(Poliisi, rajamiehet ja Topi tulevat.)
POLIISI. Porot ovat valjaissa.
NIMISMIES. Me olemme valmiit. (Menee Kallan luo ja hyvästelee, sitten
Ellin ja Kaarinan.) Hyvästi, hyvästi! (Menee.)
(Poliisi, Tievan Topi ja rajamiehet hyvästelevät ja menevät.)
PASTORI (viimeisenä; hyvästelee). Hyvästi nyt Elli! Kiitos nyt
kaikesta. Tulkaa pian Muotkaan käymään.
ELLI (jurona). Kiitoksia.
KALLA (kasvot loistaen). Nyt minä saan sen!
PASTORI (hyvästelee Kaarinaa, joka ujosti niiaa; astuu sitten Kallan
luo, joka kasvot kirkastuksen hohteessa katselee häntä autuas hymy
huulilla; pysähtyy ja jää tuokioksi kummastuneena tuijottamaan Kallaa;
menee sitten hänen luokseen ja hyvästelee). Hyvästi nyt, Kalla! Jumalan
haltuun! (Laskee oikean kätensä Kallan harteille.)
KALLA (jonka kasvoja kirkastaa autuas hymy; riemullisena). Jumalan
haltuun, veljeni, ja kaikki synnit anteeksi. Saarnaa sinä, veljeni,
evankeliumia, niin että tunturit vapisevat!
(Pastori laskee kätensä ja menee ovea kohti.)
KALLA (ilon ja epäilyksen vaiheella; hiljaa). Pappi, pappi...
PASTORI (pysähtyy ja kääntyy Kallan puoleen). Oliko Kallalla vielä
jotakin sanomista?
(Ulkoa kuuluu nimismiehen huuto: Pappi, joudu!)
KALLA (ääni väristen sisäisestä liikutuksesta). Veljeni, veljeni...
PASTORI (kiusaantuneen ja epätietoisen näköisenä). Niin, mitä Kailalla
oli...?
KALLA (lämpimästi, sydämellisesti, kyyneleet silmissä). Pappi, veljeni
rakas... eläkeraha. Sinullahan on se nyt... mukanasi...
PASTORI (on käynyt aivan hämilleen; selvittää kurkkuaan eikä voi
pitkään aikaan puhua mitään; sitten käheästi). Voi, Kalla rakas...
(Ulkoa kuuluu myrskyn tohinan keskeltä nimismiehen huuto: Pappi, joudu
jo!...) Kalla rakas... se on ollut leikkiä meillä...
(Kalla seisoo kalpeana eikä näytä tajuavan papin sanoja.
Hänen huulensa liikkuvat hiljaa.)
PASTORI (astuen lähemmäs Kallaa). Voi, veljeni rakas... anna anteeksi
minulle! Se on ollut leikkiä alusta loppuun. Ei sellaisia eläkerahoja
keisari anna... eikä niitä ole haettukaan... Se oli leikkiä meillä...
anna anteeksi... Hyvästi nyt vaan! Jumalan haltuun jääkää! (Menee
kiireesti.)
KALLA (seisoo liikkumattomana, kuin jähmettyneenä, kasvoillaan kuoleman
kalpeus ja katselee ovea pitkän aikaa; astuu sitten askeleen taaksepäin
ja nostaa kätensä hitaasti ylös ja tarttuu tukkaansa; äärimäisen
epätoivoisena). Herra Jumala!... Leikkiä... alusta lappuun... Pappi on
valehdellut, ei ole kirjoittanutkaan... keisarille... (Ulkoa kuuluu
rajamiesten huutoa ja Tievan Topin joikkausta, joka vähitellen häipyy
myrskyn tohinaan. Kalla kääntyen Ellin puoleen, joka lautanen kädessä
seisoo hämmennyksissään.) Voi, äiti! Kuolema tulee meille! (Katselee
seiniä.) Tänne jäämme kuolemaan nälkään... ja viluun... Ei astu
esivalta väliin... (Kääntyy horjuen Kaarinan puoleen, joka on
kyykähtänyt lattialle nimismiehen vuodeheinille ja peittänyt kasvonsa
käsillään.) Voi, Kaarina, sinä minun oikea käteni!... Kuolema tulee
meille... Tähän pirttiin jäämme... ja täältä löytävät kiveliön
kulkijat... meidän ruumiimme. (Kouristaa kädellään rintaansa ja
katsellen äärimäisen tuskan vallassa lahoneita seiniä parkaisee
vihlovan epätoivoisesti.) Uusi pirtti!... Uusi pirtti...!
(Pää retkahtaa velttona taaksepäin ja korahtaen
kaatuu hän lattialle.)
KAARINA (on hypähtänyt ylös ja juossut isänsä luo; tarttuu hänen
käteensä ja vaikeroi). Isä, isä! (Peittää käsillä silmänsä ja jää
rajusti nyyhkyttäen kyyhöttämään polvilleen isänsä viereen.)
ELLI (laskee nopeasti lautasen kädestään kamiinan nurkalle ja menee
Kallan luo; kumartuen hänen puoleensa). Kalla! (Nousee äkkiä ja palaa
kauhu kasvoillaan entiselle paikalleen. Murtuneella, kyynelten
tummentamalla äänellä.) Isä on kuollut! (Kasvot saavat takaisin entistä
ankaruutta, vaikka niillä nyt risteileekin liikutuksen väre.) Ei muista
Muotkan pappikaan, että jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset
puhuvat, pitää heidän luku tekemän tuomiopäivänä. (Purskahtaa itkuun.)
(Myrsky on temmannut oven auki ja syytää lunta sisään
raivokkaina ryöppyinä. Myrskyn seasta kuuluu hukan
valittava huuto: Vuooaa!)