Vihdoin otti ympynen ylevä peitteen poveltaan. Mitä näki nyt kukka?
Suuren suuri, perin ihana oli huone, jossa nyt oltiin; satoja, jopa
tuhansia ihmisiä istui riveissä, akkunoista loisti valo painettujen
lasien läpitse, luoden tuhansia eri valon-vaihteita.
Kuvia, kauniita, suuria kuvia, varsinkin oli eräs peräaukeamalla ylen
ihana ja näyttipä se aivan erillään olevan ympäristöstä ja kirkas valo
siihen heijastuvan yläisistä taivasista. Siinä oli olentoja kuvattuna
ihmishaamuun, mutta niin ihania, ett'eivät ihmisiä suinkaan olleet.
Kullan-kirjaeltuja -- suurempia ja pienempiä, itse pää-rakennuksen
katosta alenevia, kattoholveja oli siinä myöskin, joissa siintävällä
taivahalla kultaisia tähtiä kimelteli; patsaita sitä paitsi suuria,
vahvoja, paljoa vahvempia, kuin hongat salon sydämmessä. -- Tätä
kaikkea kun kukkanen tähysteli, yht'äkkiä helähti läpi holvien kautta
ilman väräjävä soitto.
Hämmästyneenä kukkanen sulki silmänsä. Hänellä oli liika paljon
nähtävää, voidakseen jotakin kuulla, taikka kovin suurellista
kuultavaa, voidakseen mitään nähdä.
Ihmeelliset tunteet valtasivat tuon pienoisen! Kaikki, mitä hän nyt
näki, mitä kuuli, puhui suuruudesta, jaloudesta, jommoista hän ei
voinut käsittää. Hän kuuli soittoa juhlaisata, jonka siivin
kuolemattomat henget liihoittelevat valon, ikikirkkahan maahan; hän
näki varjoina edessään, yllään, ympärillään kuvia, kauneutta, jossa
kuolemattomuus kuvasteli. Ymmärtämätön, vähätietoinen, mitä on tässä!
niin hän hämmästyneenä huokaili. Soitto herkesi. Vuokko aukasi sinisen
silmänsä jälleen. Kaikki oli niin ihmeen hiljaista. Eräs mustanuttuinen
mies korkealla paikalla alkoi puhua. Kaikki häntä ääneti kuuntelivat
toiset. Joka ainoan sanan voi kukkakin kuulla.
Mies puhui -- puhui kau'an ja aina vaan kuuntelivat muut.
Mitä hän puhui?
Hän puhui kuolemattomuudesta, ijäisestä, loppumattomasta elämästä; hän
puhui maasta, jossa kukka ei kuihdu, eikä kasvi kuole.
Vuokko hieroi silmiään. -- Onko tuo olento itse Luoja, voiko hän puhua
asioita, joita vaan Jumala tietää? Vai onko hän Jumalan lähettiläs,
asukas tuon maan, josta hän puhuu? Mistä tietää hän, mitä hän
varmuudella puhuu? Hän puhuu ihmisten kuolemattomuudesta, kukkien
ijäisestä katoomattomuudesta.