Jumala on rakkaus (1 Joh. 4: 8).
Minun ystäväni on
Verraton:
Kaikki mailma mahdoton
Hälle on;
Oma olen ystäväni:
Kristus on mun elämäni.
On ihana, kuin kuuhut, Hän,
Niin valittu, kuin aurinkoinen,
Kuin sotajoukko peljättävä:
Hän taivahitten Ainokainen:
Hänell' on valta taivahassa
Ja kaikki voima maailmassa.
Hän punainen, yön kasteessa
Miks' ovat kiharansa?
Hän viinakuurnaa sotkeissa
Vihmoitti vaatteitansa:
Hikoillen tuskissansa
Ja verta vuotaissansa.
Tää ystävä mun verellään
On armaaks' ostanunna,
Ja lukinnunna Hengellään,
Uskossa kihlannunna:
Ja ikiuskollinen on
Mun Ystäväni verraton.
Hän puvun lumipuhtahan
Morsiuslahjaks' antaa,
Ja kruunun, vallan, valtikan
Ja voiman näitä kantaa:
Hän alku, sekä loppu on
Mun Ystäväni verraton.
-- -- --
Oi rakkauden syvyyttä,
Oi itse-uhrausta!
Ei helvetti, ei kuolema
Voi voittaa rakkautta:
Niin Jumala voi rakastaa
Vihollistansa maailmaa,
Ja kurjaa ihmislasta!
Häness' on yksin rakkaus
Ja kaiken lemmen lähde:
Siis sielus syvin taipumus
Ja rajattomin luottamus
Lahjoita yksin Hälle!
Sit' ihmislasta, ystävääs,
Voit oikeen armastslla,
Voit turvan' olla toiselle
Ja toiseen turvaella:
Kodissa, jossa luotetaan
Kaikissa yksin Jumalaan,
On _rakkaus_ ja _rauha_.