Pihtiputaalta Pohjois-Hämeestä on kirjoiteltu pieni tarinainen, joka
luonnoltansa on pian yhdenlaatuinen kuin edellisen tarinan alkupuoli.
Tätä tarinankatkelmaa, jota varmaan on jostakusta ehyemmästä sadusta
lohkaistu, kerrotaan seuraavalla tavalla.
Köyhä mies meni rikkaalta naapuriltansa pyytämään joulupaistia, mutta
rikas ei tahtonut antaa eikä luvata. Köyhä rukoili yhä ja sanoi: "Anna
edes se, mikä tänä yönä aittasi katosta putoaa!" Toinen kyllä tiesi
sianjalkoja olevan aittansa katossa riipuksissa, vaan ei luullut sieltä
putoavan mitään, kun ne vartaissa olivat, ja lupasi hiljankin köyhälle
sen, mikä vain sieltä putoaisi.
Köyhäpä kävi yöllä rikkaan isännän aitalla ja pudotti sieltä sianjalan
katosta lattialle. Aamusella meni sitten isännän puheelle ja kärtti
siltä aitan katosta pudonnutta sianjalkaa, kuten eilen luvannut oli.
Toinen kyllä empi, ettei muka antaaksensa vielä silläkään, mutta
tuskastui viimein köyhän alituiseen kärttämiseen ja viskasi sille
hiljankin siansäären aittansa ovelta sanoen: "Tuoss' on, he! Juokse nyt
sen kanssa Hiiteen!" Köyhä mies teki kuten käsketty oli, sieppasi
siansäären kainaloonsa, vei sen kohta Hiiteen ja vaihetti sillä siellä
semmoisen myllyn, jolla kävi jauhaa mitä tahtonsa: ruokaa, rahaa ja mitä
ikään ihminen tarvitsee. Kotiin tultuansa jauhatti mies kohta
myllyllänsä kaikenlaisia tarpeita ja talon varoja, josta tuli niin
rikkaaksi, että kuului ympäri seutuja tavaransa paljous. Saipa rikas
isäntäkin kuulla, kuinka köyhä naapurinsa äkkiä oli suuresti tavaroilta
hyötynyt, ja tuli häneltä kysymään: "Mitenkä sinä yht'äkkiä nyt olet
rikastunut, ja olit ennen niin köyhä?" Toinen selvitti: "Se siansääri,
jonka aittasi ovelta viskasit käskien viedä Hiiteen, se minut
rikastutti." Samassa puhui hän myös, minkälaisen myllyn Hiidestä oli
saanut, joka jauhoi hänelle kaikkea, mitä vain tarvittiin.
Rikas isäntä alkoi nyt rukoilla naapuriansa ja sanoi: "Annapa minulle
tuo myllysi vähäksi aikaa lainaksi, niin saan minäkin koetella,
mimmoinen tuo on." Toinen antoi, mutta ei neuvonut, mitenkä sitä
seisotetaan; sitä seisottaessa piti sanoman ikäänkuin hevoselle: "Ptru,
ptru!" Rikas isäntä kuljetti myllyn kotiinsa, ja kun teki mielensä sitä
paikalla koettaa, niin vei sen saunaansa ilman muun perheen tietämättä.
Työväki sattui juuri olemaan riihtä puimassa, niin käski myllyn
jauhamaan puuroa riihiväelle eineeksi. Mitäs tästä? Mylly kun sai kerran
jauhamaan, niin jauhoi koko saunan täyteen, että puuro joka reiästä
kursui ulos, eikä seisahtunut millään tavalla. Viimein suuttui jo isäntä
myllyyn, kantoi sen pellollensa ja kiljaisi vihassansa: "Jauha tuolla
hongikoita, kallioita, muudan kapine!" Sepä totteli jauhattajansa sanaa
ja jauhoi kohta rikkaan talon pellot hongikoita, kallioita täyteen,
ettei kohta ollut muuta kuin raunioita ja sakeata metsää siinä, missä
isännällä ennen viljamaata oli ollut. Viimein täytyi isännän kutsua
naapuriansa ottamaan myllynsä pois. Se hakikin myllynsä kotiin, piti sen
aina tallella ja pysyi kaiken aikansa rikkaana, ettei tarvinnut tehdä
työtä muuta kuin huviksensa. Mutta naapurinsa, entinen rikas isäntä,
jolla ei enää ollut peltoa missään, köyhtyi siihen paikkaan ja hävisi
häviämistänsä yhä. -- Sen pituinen se.