Varpunen teki pesänsä revon hankopuun latvaan. Tuli tuosta repo
hankopuuta maahan kaatamaan. Varpunen alkoi rukoilla, ettei hän sitä
tekisi. Silloin sanoi repo: "Kun sinä yhden pojan minulle annat, niin
minä sinun kanssasi sovin, vaan kun et antane, niin hakkaan oman
hankopuuni maahan." Varpunen antoi silloin oman poikansa revolle. Tämä
läksi metsään, söi siellä varpusen pojan suuhunsa ja tuli jälleen
hankopuuta maahan kaatamaan. Varpunen taaskin rukoilemaan, johon repo
vastasi: "Kun vielä yhden pojan minulle annat, niin minä luovun sinusta,
vaan kun et mitään antane, niin minä kaadan sinun pesäsi maahan."
Varpunen antoi siis vielä yhden pojan revolle, ja tämä läksi metsään
sitä varpusen poikaa syömään. Varpunen läksi silloin kylään, jossa oli
suuri koira, sitä rukoilemaan, että tulisi hänelle avuksi. Koira sanoi
tälle: "Tänään on kolmas päivä, kun perheen emäntä kotoa läksi, ja minun
kohtuni on vallan tyhjä, sen vuoksi en voi minä tulla." Varpunen virkkoi
silloin: "Tuossa näen minä tulee tänne päin muuan nainen, puuropytty
kädessä." -- "Kuinkas sen saisimme häneltä?" kysyi koira. -- "Minä
lähden, juoksen hänen edessään", vastasi varpunen, "ja kun hän
puuropytyn maahan panee ja tulee minua kiinni ottamaan, niin syö sinä
puuropytty tyhjäksi." Niin tekivätkin sitten. Nainen läksi varpusta
kiinni ottamaan, ja koira sill'aikaa söi hänen takaansa puuropytyn
tyhjäksi. Kun ei nainen saanut varpusta käteensä, läksi hän
puuropyttyänsä ottamaan pois, vaan koira oli sen jo tyhjentänyt. Siitä
läksivät koira ja varpunen varpusen pesän luokse, ja koira heittihe puun
alle makaamaan kuoliaan tavalla. Kohta tuli repo taaskin varpusen poikaa
saamaan, mutta varpunen sanoi: "Tuossa on puun juurella raato, eikö
siitä kyllin saa?" -- "Kun tämä raato on, niin tule ja noki sitä", sanoi
repo. Varpunen tuli nokkimaan. "Noki sen silmiä", sanoi repo. Varpunen
alkoi nyt koiran silmän ympärystä varovasti nokkia, jonka vuoksi repo
luuli koiraa raadoksi ja rupesi syömään häntä, mutta koira kavahti
maasta ylös ja murti revon kuoliaaksi.