Karhu uudelleen ansaan tartuttuansa koki kaikin voiminsa pelastauda
pahasta pulastansa, vaan ei jaksanut köysiä katkaista. Väsyksissään, kun
ei muutakaan neuvoa tiennyt, rupesi hän viimeinkin maata. Hänen siihen
nukuttuansa kokoontui koko joukko hiiriä hänen ympärillensä, ja alkoivat
keskenään kisata. Näiden telmeestä heräsi karhu ja sai muutaman heistä
kynsiinsä, se kun oli ihan hänen turvallensa hypältänyt. Hiiri anoi
rikostaan anteeksi sanoen vahingossa sen tehneensä ja lupasi kerran
vielä karhun hyvyyden kostaa, jos nyt irti pääsisi. Tästä leppyi karhun
mieli, ja hän laski hiiren kynsistään sanoen: "Yhtä mitätön olet syöden
kuin säästäenkin, niinpä joudat olla rauhassa, raukka!" Hiiri irti
päästyänsä keräsi metsästä muita kumppaleita ja palasi niiden kera
karhun luo, josta alkoivat hampaillansa ansan köysiä jyrsiä
pelastaaksensa karhua. Tätä tekoaan tehden saivatkin viimein ansan
paulat poikki purruiksi, ja karhu pääsi hädästänsä. Sille virkkoi nyt
hiiri: "Pidit, karhu, minua halpana etkä uskonut minun täyttävän
lupaustani, vaan nyt sen näet, että hiirikin taitaa hyvän hyvällä
palkita." Karhu ei vastannut mitään, vaan läksi häpeissään matkaansa
kuljeskellen metsää niinkuin ennenkin.
KARHUN KUOLO. MIES REVON AVULLA PELASTAA KARHULLE LUPAAMANSA LEHMÄN JA
VIELÄ PÄÄLLISEKSI SAA KARHUN, JOKA MIEHEN KÄSISSÄ HEITTÄÄ NYT HENKENSÄ.
Mies sillä aikaa oli halkoon lähtenyt, vaan hevonen oli hidaskulkuinen
ja laiska, niin kiirehti sitä kerta kertansa päästä, sanoi aina: "Su
pois, karhun syöttö!" Sen sattui karhu metsää kävellessään kuulemaan ja
tuli miehen luo, sanoi: "Sinä kun hevostasi karhun syötöksi sanot,
niinpä syönkin nyt sen." -- "Elä syö hevostani, minä tuon sinulle
lehmän", sanoi mies, sillä arveli mielessään: kalliimpihan on hevonen
kuin lehmä. "Kun sinä lehmän toisit, ka, en hevostasi söisi, vaan
pitänetkö sanasi", tuumasi karhu. "Tuon taitenkin sinulle lehmän",
virkkoi mies, "odotahan muutama päivä." Siihen tyytyi karhu, ja mies jäi
halkoja hakkaamaan metsään. Reellisen niitä hakattuansa läksi hän sitten
ajamaan kotiinsa, vaan päätti matkalla käydä seudussa olevia pyydyksiään
katsomassa. Täältä löysikin ansasta revon ja rupesi jo tappamaan sitä,
mutta Mikko alkoi rukoilla rukoilemaan, sanoi: "Elä, veikkonen, tapa,
minä kerran vielä teen hyvää sinulle." -- "Niinpä juokse, minne
juokset", vastasi mies ja laski revon irti. Kotiin tultuansa kertoi
kuitenkin asian perheellensä, sanoi: "Revon saaksentelin metsässä, vaan
laskin pois, se kun lupasi minulle kerran vielä hyvää tehdä." Tätä
naiset nauramaan kaikki, sanoivat: "Höpelö mikä olit, kun laskit revon
väljälle, mitä hyvää hän sinulle laatisi!"
Mies naisten pakinat kuultuansa ei välipuheestaan karhun kanssa
virkkanut sinä päivänä mitään, mutta huomenna täytyi hänen kuitenkin
antaa vaimollensa asiasta tieto ja sanoa: "Halossa käydessäni eilen tuli
karhu vastaani ja oli vähällä hevoseni syödä, vaan minä hänelle lupasin
lehmän, niin siihen tyytyi toki." -- "Parempi lehmä antaa kuin hevonen",
sanoi akka; ja otetaan lehmä läävästä ja sidotaan rekeen kiinni. Lähtee
siitä mies pahoilla mielin kuljettamaan sitä, vaan tuskin oman peltonsa
päähän pääsi, kun tulee luikerehtaa hänen luoksensa repo ja kysyy:
"Minne, mies, lehmää kuljetat?" Mies selvitti asiansa, että karhulle hän
on lehmänsä luvannut. "Elä hupsuna ole ja karhun syötäväksi lehmääsi
vie", sanoi tämän kuultuaan repo, "kyllä minä yhtä kaikki pelastan
hevosesi. Solmia viisi värttinää minulle häntään ja toiset viisi
kaulaani, niin kun hevosesi kanssa karhun hoteelle pääset, minä samassa
niitä värttinöitäni kalahuttelen metsässä, ja karhu kun kysyy sinulta:
'Mikä siellä?' niin sano: 'Minun poikani on metsimies, se ampumakalujaan
kalahuttelee siellä'."
Neuvon mukaan kulki mies metsään, vaan ei lehmää ottanutkaan kanssansa.
Siellä on karhu jo häntä odottamassa ja kysyy kohta: "Toitko minulle
lehmän niinkuin lupasit?" -- "En tuonut", sanoi mies, "akkani minua
kielsi." -- "Vai et tuonut", sanoi karhu ja alkoi jo vihasilmin katsella
miestä; mutta repokin samassa kalahuttelee värttinöitään metsässä. Karhu
sen kuultuansa kysyi mieheltä: "Mikäpä siellä metsässä kalahtelee,
tiedätkö?" -- "Se on minun poikani, joka siellä ampukalujaan
kalahuttelee metsää käydessänsä", vastasi mies. "Onko sillä pissali?"
kysäisi karhu. "On pissali ja väljä onkin", vastasi mies. "Minut
tappanee hän", sanoi karhu. "Tappaa, kun nähdä saanee", vastasi mies.
Heidän näin haastellessaan tulla löyhähti repo metsästä ihan lähelle
heitä ja kysyi: "Mikä musta tuo on tuolla näreen juuressa? Karhuhan tuo
on." -- "Se on puun juurikka", sanoi mies, ja karhu heittihe selälleen
kuoliaaksi käpälänsä ylhäälle nostaen. Repo silloin sanoi: "Siellähän
tuo on halko reen edessä sinun kulkiessasi, lyö hänet poikki!" Mies
samassa kirveensä silpaisi reestä ja alkoi sillä kolistella karhun
käpäliä. Hänen tätä tehdessään sanoo karhu hiljalleen: "Lyö, vaan elä
kovasti lyö, käpäliä koskee." -- "Tuleehan tuosta saunahalkoja", sanoi
puolestaan repo, "murra rekeen, vie kotiin." Mies silloin ottaa karhun
ja vääntää rekeensä, jossa köllöttää nyt karhu kuoliaana niinkuin
juurikka. "Putoaahan tuo reestä", sanoi repo taas, "murra hänet nuoralla
kiinni!" Hiljakkali sanoi karhu kuullessaan tämän: "Pane kiinni, vaan
elä pane kovaan, veikkonen." Mies nuoritettuaan karhun sanoi:
"Koettelepas, kuoma, jos on parahiksi, pääsetkö reestä ylös?" Karhu
koetteli, pusertelihe, vaan ei voinut päästä paikaltansa. Repo silloin
sanoi syrjästä miehelle: "Kun pölkkyä kotiin viedään, kirves lyödään
pölkkyyn." Mies sen kuultuansa alkoi hamaralla mättää karhua päähän
minkä ennätti, ja siihen karhurukka heitti henkensä. Repo sai lihat
palkoistansa.