Oli köyhän loismiehen poika talossa ennen kolme vuotta renkinä eikä
saanut palkkaa mitään, ruokansa edestä sai vain palvella. Oli siinä
talossa jousi sitten, niin poika pyysi sen kolmelta vuodelta
palkaksensa, ja isäntä, josta kuitenkin kävi sääliksi poikaa, suostui
antamaan, minkä hän pyysi. Poika läksi sitten pahoilla mielin astua
nyrkyttelemään tietä myöten, niin näki astuessansa tien vieressä ison
hongan, ja sen hongan kohdassa oli Hiiden vuori, näkyi tielle. Seisahtui
poika tätä ihmeellistä paikkaa katsastamaan, niin hänen siinä
seisoessansa lähtee Hiiden vuoresta Hiiden poika hyppäämään honkaan
päin. Olipa hukka, siinä lähellä rutjotti lepän vesakossa, niin alapa
tämä Hiiden poikaa ajamaan syödäksensä. Hiiden poika hädissänsä päätyi
sitä honkaa kohti ja kapusi siihen; vaan hukka ei sillä päästänyt, mutta
rutjahti siihen hongan juurelle häntä vahtimaan, ja kun näki pojan
tiellä seisomassa, rupesi pyytämään häntä avuksensa, sanoi: "Ammu,
velikulta poikaseni, tuo Hiiden poika tuolta hongan latvasta, en iälläni
syö eläviäsi." Hiiden poika taasen vastasi hongasta: "Ammu vainen,
poikaseni, tuo hukka puun juurelta, minä maksan sinulle enemmän palkkaa;
tämä on emähukka, tekee paljon poikia ja syöpihän tämä itsekin; siitä
saat vielä rukkaset nahasta, kun ampunet." No, tämä ampui hukan
hengettä, ja Hiiden poika pääsi hongasta maahan. Sanoi siitä
pelastajallensa: "Tule nyt palkkaasi perimään meiltä", ja vei pojan
kerallansa vuoreen.
Siellä annettiin nyt pojalle kultaori palkinnoksi, ja hän mieli lähteä
sen kera pois, vaan Hiiden poika tuli sanomaan: "Elähän vielä mene,
vielä sinulle annetaan enemmänkin, katso vain jäljellesi." No, poika
meni vähän matkaa ja katsoi siitä jäljellensä, niin jo huudettiin
takaisin ja annettiin kultavasta hänelle. Taas tuli Hiiden poika siihen
ja sanoi: "Elähän vieläkään lähde kohdastansa pois, katso vielä
jäljellesi, vielä sitä lisätään palkkaasi." Toinen teki niin, ja
muutamia askeleita mentyänsä katsoi taaskin jäljellensä, niin hänelle
siitä annettiin vielä uusi nuotta lisäksi. Nyt olisi poika mielestänsä
tyytynyt antimiin, vaan Hiiden poika vielä sittenkin esti menemästä,
sanoi: "Elähän vieläkään lähde, minä lisuutan palkkaasi vanhemmillani,
vielä sinulle nytkin jotakuta annetaan, katsohan jäljellesi." No, poika
mennessänsä vielä kerran katsahti jäljellensä, niin häntä taaskin
huusivat hiidet takaisin ja antoivat hänelle vaskipillin neljänneksi.
Niine kaluinensa läksi poika sitten vuoresta pois, mutta Hiiden poika
meni keralla ja neuvoi häntä kuninkaan kotiin, sanoi: "Kuningas siellä
sinulta kultaoria pyytää ostaaksensa, vaan elä myö, ei äijästä ei
vähästä; anna on itselläsi, se on sinulle onnellisempi." Siitä palasi
sitten Hiiden poika vuoreensa takaisin, vaan toinen matkasi kuninkaan
kotiin niinkuin neuvo oli.
Kuningas kun yhdytti siellä sen kultaorin linnoillansa, alkoi pyytää
sitä kohta, sanoi: "Myö, poikarukka, minulle tuo hevosesi, ota
rahatuhansia mitenkin lystännet!" Toinen vastasi nöyryydessä: "Teidän
hevonen, teidän mies; en mielikaupassa, en äijään en vähään häntä möisi,
kun ette väkeen ottane." -- "No, rupea sitten minulle joutorengiksi",
sanoi kuningas, "et työtä tarvitse mitään tehdä, kunhan hevosellasi
annat minun kuninkaiden, keisarien kanssa kestilöissä vain käydä." Poika
silloin suostui siihen; rupesi kuninkaalle joutorengiksi ja oli jouten,
eli hyvästi niinkuin kuninkaan linnassa eletään. Toisetpa rengit kun
näkivät sen, miten poika huoletonna eleli, ja heidän täytyi työtä tehdä,
pitivät vihaa siitä pojalle ja valehtelivat kuninkaalle, sanoivat:
"Armollinen haltija! Tämä teidän nuori renkinne sanoo teidänkin
hevosenne saavansa tulevan yön pimeällä kullalle välähtämään niinkuin
oma orinsa." No, kuningas uskoi puheen, astui pojan luokse ja sanoi:
"Sinä kun olet kehunut saavasi tulevan yön pimeällä muutkin hevoset
kullalle välähtämään niinkuin omakin orisi, niin leikkaan kulkkusi
poikki semmoisesta puheesta, jos et saane asiata toimeen." Tästä tuli
nyt poika pahoillensa hyvin, kun kuuli kuninkaan niin kovasti puhuvan,
ja meni itkien orinsa luokse talliin. Hevonen silloin rupeaa haastamaan
isännällensä, kysyy: "Mitä sinä, poikarukka, itket ja olet pahoilla
mielin?" -- "Sitä, kun toiset rengit valehtelivat kuninkaalle, sanoivat
hänenkin hevosensa saavani niin kullalle välähtämään kuin sinäkin
välähtelet", vastasi poika. Hevonen virkkaa hänelle: "Elä itke,
isäntäni! Mene kuninkaan luokse, pyydä häntä toisia renkejänsä metsästä
tultua käskemään vettä kantamaan viisikymmentä korvoa talliin. Sitten
sillä kun holvaat sillä kultavastallasi hevosia -- sitä vartenhan sen
sait -- niin ne muuttuvat kullankarvallisiksi niinkuin minäkin olen."
Poika teki niin, kannatti toisilla rengeillä viisikymmentä korvoa vettä
talliin, jotta siihen olivat uupua, ja holvasi kultavastallansa hevoset,
seinät, laen ja mitä tallissa oli, niin ne kaikki tulivat kullalle
välähtämään, ja poika sai siistin tallistansa.
Toiset rengit eivät kuitenkaan heittäneet vihaansa, vaan pyysivät yhä
päätä pojalta pois ja kielivät toisen kerran kuninkaalle, sanoivat:
"Tämä teidän nuori renkinne, armollinen haltija, sanoo tulevan yön
pimeällä saavansa kaikkein parhainta kalaa merestä." Kuningas uskoi
asian, meni pojan luokse, sanoi kuulleensa, mitä hän oli kehunut, ja
lupasi päältä panna, jos ei saisi, mitä oli sanonut. Pojalle hätä
käteen. Ei muuta, vaan meni hevosensa luokse itkien niinkuin viimeinkin.
Hevonen kysyi: "Mitäs itket ja olet pahoilla mielin?" -- "Sitä itken ja
olen pahoilla mielin: toiset rengit niin valehtelivat kuninkaalle,
sanoivat minun sanoneeni kaikkein parasta kalaa tulevana yönä saavani
merestä; kuningas nyt tappaa minut, kun en saane vain." -- "Elä itke",
sanoi ori, "mene kuninkaan luo, kumarra kuningasta ja rukoile toisia
renkejä tulevankin yötä unettomin silmin valvottamaan ja nuottaa
vedättämään, sitä vartenhan sinulle annettiin se uusi nuotta sieltä
vuoresta; katso itse päältä vain ja anna toisten hinata." Poika kävikin
kohta kuninkaan puheella ja sanoi hänelle niinkuin hevonen oli neuvonut,
josta kuningas samalla laittoi toiset rengit nuottaa vetämään, ja heidän
täytyi valheuksensa tautta taas toinen yö valvoa. Vedettiin kaiken yötä
nuottaa, ja poika katsoi vain laatua, miten toiset hiessä otsin työtänsä
tekivät. Se kun oli uusi nuotta, jolla vetivät, niin saatiinkin siellä
meren kalaa, lohta, lahnaa reellinen täyteen, että oikein kuningas
ihmetteli, kun semmoisen kalajoukon nähdä sai; ja poika siitä sai hyvän
siistin kuninkaalta taas.
Toiset rengit kuitenkin pyysivät hengen edestä vain päätä pojalta pois.
Kuningas oli naimaton mies; hänellä oli morsian toisessa valtakunnassa,
vaan ei saanut sitä sieltä, morsiamen vanhemmat olivat hänelle vihaiset,
ja isä oli ilmoittanut, ettei hän sinä ilmoisna ikänä vihamiehellensä
anna tytärtänsä. Tämän seikan tiesivät hyvin palvelijatkin ja kielivät
kolmannen kerran kuninkaalle: "Tämä teidän nuori renkinne sanoo saavansa
teidän morsiamennekin kotiin sieltä toisen kuninkaan valtakunnasta."
Kuningas siitä astuu pojan eteen, sanoo: "Oletpa sinä sanonut minun
morsiameni saavasi kotiin, jota minä en itsekään saa; mene nyt se
hakemaan; kun et saa, niin minä leikkaan kaulasi poikki." Poika itkemään
nyt sitä ja menee pahoilla mielin hevosensa luokse talliin. "Mitäs itket
ja olet pahoilla mielin?" kysyy häneltä ori. "Sitä itken ja olen
pahoilla mielin", sanoi poika, "kun toiset rengit valehtelivat
kuninkaalle, sanoivat minun kuninkaan morsiamenkin saavani kotiin, jota
ei itsekään kuningas saa, metsän petoja kun on noita ilkeitä tien
vierellä, jotka tulevat menijätä syömään." -- "Elä itke, poikarukka",
lohdutteli häntä hevonen, "kumarra kuningasta, että laittakoon toiset
renkinsä kolmekymmentä lehmää tappamaan. Ne lihat pane sitten minulle
rekeen, kyllä minä ne jaksan vetää, ja lähdemme sitten kuninkaan
morsianta hakemaan: pedot kun tiellä tulevat, mätä niitä lihoja reestä,
niin jäävät niitä syömään." Mitäs siitä? Poika kun ilmoitti kuninkaalle,
mitä hän tarvitsi, niin se tapatti hänelle ne kolmekymmentä lehmää,
joita hän pyysi, ja poika läksi kultaorillansa ajamaan ja viskasi niitä
lihoja pedoille, kun tulivat tiellä syömään, niin ne jäivät niiltä
keskenänsä riitelemään, ja sillä tavoin päästiin morsiamen hoviin.
Kysytään siellä: "Mitä asiata pojalla?" -- "Kuninkaan morsianta läksin
käymään", vastasi tämä. "No, et ennen saa morsianta, ennenkuin
Valkeanvuoren rinnasta käyt valkean ruunan", sanoi kuningas, "kun sen
saanet käsiisi, sitten saat kuninkaan morsiamen; me emme tiedä sitä
vuorta, etsi itse."
No, hyvähän tätä oli äkkinäisen ruveta vuorta etsimään toisesta
valtakunnasta, kun eivät itsekään tienneet; poika itkien pahoilla mielin
meni hevosensa luokse eikä tiennyt, mikä tuumaksi. "Mitä itket ja olet
pahoilla mielin?" kysyi taas ori. "Sitä", sanoi poika, "kun minun
käskettiin Valkeanvuoren rinnasta valkea ruuna tuoda, ennen ei sanottu
kuninkaan morsianta annettavan; nyt minulle hyvä tulee, kun tyhjiltäni
kotiin tullen, päähän se nyt leikattaneen." -- "Elä itke", virkkoi
hevonen, "viskaa kauhtanasi minun selkääni ja nouse itsekin istumaan,
kyllä minä Valkeanvuoren tiedän; lähtekäämme yhtenä sinne, niin saamme
sieltä sen valkean ruunan, jota pyydetään." Poika teki neuvon jälkeen
kaikki, viskasi kauhtanansa hevoselle selkään ja nousi itse ajamaan.
Hevonen silloin läksi hyppäämään ja meni semmoista menoa edellensä,
ettei kaukaa viivytty, kun oltiin jo Valkeanvuorella. Sieltä saatiin nyt
toinen ruuna-ökötti jälkeen ja lähdettiin takaisin. Tullaan
morsiustaloon, niin siellä pitoja pidetään parhaallansa; siinä on
kuninkaita, siinä kuninkaallista herttuaa ja suuria sotapäälliköitä
ruoalla. Astuu poika sisään, niin kysytään heti: "Mitä asiata?" --
"Kuninkaan morsianta läksin käymään." -- "Äsken saanet, kun tuntenet sen
morsiamen tästä joukosta", sanoi kuningas. No, eihän se sitä toisen
valtakunnan mies tuntenut. Meni siitä hevosensa luo ja sanoi
suruissansa: "Ei anneta morsianta nytkään ennenkuin tunnen hänet muiden
herrojen joukosta, vaan mistäpä minä outo sen tuntisin." -- "Elä sure
eläkä ole pahoillasi", vastasi ori, "mene jällensä sinne; se on
kuninkaan morsian, jolla on kärpänen nenän latvalla, -- ota se, kaapaise
syliisi!"
No, poika teki niinkuin oli neuvottu ja sai siitä kuninkaan morsiamen
viimeinkin ja läksi ajamaan oman kuninkaansa luokse hyvillänsä, kun nyt
tämänkin asiansa toimeen sai. Vaan mitenkäs kävikään? Renkijoukko oli
yhden miehen pannut tielle vahtimaan tiedustaaksensa, joko tuo poika
tulee kuninkaan morsiamen keralla sieltä toisesta valtakunnasta. Se
vahti kun keksi pojan morsian sylissä lähestyvän linnaa, hyppäsi siitä
kuninkaan eteen heti ja sanoi: "Jo tulee nuori renkinne, ja morsiamenne
on kanssa hänellä, akkanansa piti sitä ja ivasi, pilkkasi siinä teitä
vain hänelle." Kuultuansa semmoiset puheet morsiamestansa ja pojasta
kuningas suuttui vielä entistä pahemmaksi -- se nyt oli arvattava -- ja
lupasi huomisaamuna panna pojan päältä pois. Poika ei tiennyt siitä
mitään, tuli kotiin ja antoi kuninkaalle morsiamen; vaan kuningas oli
vihainen hyvin, lukee hänelle tuomion ja sanoo huomisaamuna tapettavan.
Toinen, joka oli toivonut kiitokset saavansa toimellisuudestansa, kävi
tästä pahoillensa hyvin ja meni itkien taaskin hevoseltansa tuumaa
ottamaan sanoen, että niin häntä nyt uhattiin. Hevonen siihen virkkoi:
"Elä, poikarukka, itke eläkä ole pahoilla mielin! Mene kuninkaan eteen,
kumarra, rukoile häntä, että toisilla rengeillänsä tuohon teettäisi
somerikkoon sinulle tervahaudan, ja sano siihenkin ennen meneväsi,
ennenkuin päätä antavasi leikata, vaan elä siihenkään ennen mene
ennenkuin saat siihen pilliin, jonka sait Hiidenvuoresta, kolmasti
puhaltaa." Menee tästä nyt poika kuninkaan luokse ja pyytää häntä
tervahautaa kaivattamaan sanoen ennen tahtovansa siihen kuolla kuin että
häneltä pää leikattaisiin, se olisi kuitenkin hänestä helpompi kuolema.
No, mitäs; yhtähän se kuninkaasta oli, millä tavalla poika tapettiin,
kunhan vain hänestä pääsi, ja rengit pantiin pimeällä metsästä tultuansa
heti kohta haudan kaivantaan kuten poika oli pyytänyt; sen siitä saivat
valheestansa. He kuitenkin hyvillä mielin kaivoivat hautaa ja siihen
tervaksia pilkkoivat, kun se poikaa varten tehtiin, että nyt he muka
vihamiehestänsä pääsevät. Saikin hauta valmiiksi, ja kaikki kuulutettiin
kaupungin rahvas, herrat, talonpojat katsomaan, miten pahantekijätä
poltetaan. Siinä ympäri seistiin sitten kaikki rengit, kuninkaat ja
muut, ja poikaa ruvetaan viemään hautaan niinkuin tuomio oli. Tämä
silloin sieppasi sen hiisien antaman vaskipillin olallensa, ja kun
ruvetaan tervahautaan viskaamaan, sanoo samalla: "Armollinen
majesteetti! Antakaa, vielä kolmasti puhallan tähän pilliini, sitten
lähden." Se luvattiin, ja seisahduttiin pillin säveltä kuulemaan. Poika
silloin kun ensi kerran puhalsi, niin jo polvillensa kaikki rahvas
lankesi; siitä kun puhalsi toisen kerran, he jo pitkällensä
viskautuivat; vaan puhalsipa kolmannen kerran, niin silloin hyppäsi
kuningas renkeinensä ja kaikkine rahvainensa siihen tervahautaan, johon
kuolivat. Poika vain jäi itseksensä siihen, pääsi kuninkaaksi ja sai
senkin morsiamen itsellensä. -- Sen pituinen se.