Kuninkaan poika ennen läksi kaupungista maalle kävelemään, talonpojan
tyttöjä katselemaan. Oli sitten muutamalla leskellä kolme tytärtä,
kaunista hyvin ja sievää. Menipä kuninkaan poika saunan seiniviereen,
jossa tiesi tytärten sisällä olevan, kuuntelemaan, mitä he haastaisivat.
Tytöt paraallansa pakinassa. Nuoremmat sisaret kysyivät vanhimmalta:
"Mikä työ sinusta paraitse käypi?" Vastasi tämä: "Minusta käypi se työ
paraitse: yhdestä ohran jyvästä teen kaikenlaista syömistä ja juomista."
Kysyttiin keskimmäiseltä sisarelta: "Mikäs työ sinusta, sisko, käypi
parhaittain?" Hän vastasi: "Minusta se työ syntyy sievimmästi: yhdestä
pellavan kuidusta teen kaikenlaiset sulkut ja silkit." Kysyttiin
viimeksi nuorimmalta: "Mikäs työ sinusta parhaittain käypi?" Vastasi
hän: "No, minä nyt en muusta työstä pidä kuin: kolme kertaa saan poikia,
kolme poikaa kustakin vatsan väestä, joilla
"kuu kupeesta kuumottavi,
päivyt ompi päälaella,
kädet on kultaa kalvoisesta,
jalat hopeiset polvista."
Kuninkaan poika pani sen mieleensä: "Se minun on, kuka semmoisia poikia
tekee", ja meni kotiinsa, jossa ilmoitti asian vanhemmille. Oli siinä
sitten kuninkaan linnassa vanha lapsen-ämmä, joka toivoi tytärtänsä
kuninkaan pojalle morsiameksi. Vaan kuninkaan poika siitä ei huolinut
eikä totellut vanhempiansa, jotka eivät olisi suvainneet hänen niin
alhaisesta säädystä naivan. Hän nai lesken tyttären. Kun sai morsian
kohdulliseksi, tuli kuninkaan pojan vuoro mennä sotaan. Sillä aikaa
vaimo poiki, ja käytiin se sama vanha ämmä pesemään. Sepä kantoi
kuninkaan pojan naiselle vihaa, toi kolme koiranpentua mukanansa, vei
pojat pois, minne lie vienyt, ja jätti koiranpennut sijaan.
Tuli mies sodasta kotiin, niin sanoo heimokunta: "Tuhottava on naisesi,
kun koiranpentuja tekee kuninkaalliseen sukuun." Ei tuhonnut mies
kuitenkaan, arveli: "Annahan, tekee toisen kerran vielä." Aikaa
vietellen tuli taasen kuormilliseksi nainen, ja kuninkaan pojan niin
ikään tuli sillä samalla aikaa vuoro sotaan lähteä. Mitäs ollakaan? Kun
sai nainen taas pojat, se samainen ämmä käytiin pesemään. Hän toi kolme
koiranpentua muassansa, jätti ne siihen ja pojat vei kerallansa. Mies
kun tuli kotiin, sanoivat taas heimolaiset: "Tuhoa pois vaimosi,
häpäisee koko kuninkaallisen suvun." Ei hennonut kuninkaan poika tappaa
naistansa kuitenkaan, päätti säästää vielä häntä, kunne kolmannesti
lapsia saisi, eikö tuo viimeinkään tapaansa muuttaisi.
No, meni aikaa taas äijän, niin nainen vielä kävi kohdulliseksi, ja
miehen samalla aikaa tuli lähteä taas sotaan. Syntyi naiselle miehen
poissa ollessa niin ikään pojat, ja entinen ämmä käytiin nytkin
pesemään. Mutta nainenpa ei ilmaissutkaan kuin kaksi poikaa, kolmannen
rintojensa alle peitti, niin akka ne kaksi poikaa vain sai, kolmatta ei
tiennyt kaivatakaan. Mies kun palasi taasen sodasta, sanottiin hänelle:
"Ei nyt tehnyt kuin kaksi koiranpentua vain sinun naisesi, nyt se pitää
tuhota." Vaan ei sittenkään hän häntä tuhonnut; pani tyhjään tynnyriin
ja työnsi mereen. Nainenraukka kuitenkin vei sen yhden pojan rintojensa
alla kerallansa, ei näyttänyt kellekään.
Ajeli siellä se tynnyri, ajeli viikon aikaa aaltoloita, jotta jo tuli
ahtaaksi kahdelle. Sanoi poika äidillensä: "Oi äitiseni, minä potkaan
tynnyrin halki." -- "Elä potkaa", kielsi äiti, "veden varassa olemme."
No, ei potkaissut poika, totteli äitiänsä. Oltiin vielä siellä, oltiin
viikon aikaa, ja tynnyri kävi aina ahtaammaksi, -- yhähän se poika
kasvoi kasvamistansa. Sanoi siitä niinkuin viimeinkin: "Potkaan pohjan
tynnyristä." Ei hän sillä kertaa kuitenkaan saanut maammoltansa vielä
potkaista; vaan tuli aikaa myöten tynnyrissä asuminen vielä sittenkin
ahtaammaksi, niin sanoi jo kolmannen kerran: "Potkaan tynnyrin, maammo,
halki." No, äiti kun tunsi tynnyrin kahdapäin heiluvan, siinä vain
jylkyttävän, arvasi jo matalalla oltavan ja sanoi pojalle: "Potkaa,
poikaseni, kun potkaat, ei tässä meille muustakaan apua tule."
Poika silloin yhden kerran kun ojensihe vain, niin tynnyrin pohja oli
auki, ja he siitä maalle pääsivät. Kävelivät rantaa yhtenä, niin kysyi
poika maammoltansa: "Mitä me ensimmäiseksi tarvitsemme?" Äiti sanoi:
"Asuinpaikkaa." Poika siitä astuu edellä, näyttelee maammollensa tietä.
Tultiinpa aukealle paikalle, semmoiselle kauniille kunnaalle, niin poika
siinä sieppasi silkkihuivinsa ja huiskautti sitä, niin heille siihen
ilmestyi asunto moinen kuin kuninkaankin linna on.
Saatiin siinä nyt elämään, niin äiti rintamaidostansa teki yhdeksän
kakkaraa, paistoi ne kypsiksi ja asetti pöydälle jäähtymään. Astuipa
samassa kahdeksan urosta, vahvannäköistä, maantietä myöten kohti taloa,
niin huoneessa olijat kun näkivät ne, luulivat heitä voroiksi ja
pakenivat kiukaan taakse piiloon. Miehet kun tulivat tupaan ja näkivät
kakkarat pöydällä, rupesivat maistelemaan niitä, sanoivat: "Täss' on
yhdeksän kakkaraa, meitä vain kahdeksan miestä, missä meistä on yksi?"
Se mies silloin ilmaisihe sieltä kiukaan loukosta ja sanoi: "Tässä
minäkin olen." No, toisille hyvä mieli, kysyivät: "Missäs meidän on
maammomme?" Veli samassa neuvoi heille maammonkin sieltä piilopaikasta,
ja siitä nousi semmoinen ilo, jott'ei maahan laskettu äitiä.
Tuli sitten muudan pakitsija siihen heidän taloonsa ja pakkosi ikkunan
takana Jumalan nimeen. Pojat käskivät hänet heti tupaan, syöttivät
siellä, juottivat miestä hyvästi, ja seulan hopeata antoivat lähtiessä
apua. Puisteltiin näet huivia vain, niin tavarata saatiin jos
minnäköistä. Ukko läksi siitä ja tuli kuninkaan linnaan. Siellä kuningas
kysyy häneltä: "Eikö sinulla, ukkoräivä, muita paikkoja ollut pakota,
kun tänne tulit?" Ukko vastasi: "Jo minä olen paremmissakin paikoissa
käynyt, saatikka täällä." -- "No, missä?" -- "Korvessa tuolla", sanoi
ukko, "on semmoinen linna, jotta kyllä näyttää." Pyrki kuningas
katsomaan sitä, ja ukko pantiin liehtariksi. Tultiinpa likelle taloa,
niin äiti sanoo pojillensa: "Isänne tulee." Pojat silloin hyppäsivät
vastaan kaikki, nostivat kuninkaan koholle ja kantoivat käsillänsä
pirttiin. Siellä tulee nyt kaikki ilmiin. Kuninkaan poika pyytää naista
uudellensa lähtemään hänen linnaansa; vaan eihän se nainen sinne
lähtenyt, kun oli toinen akka siellä. Oli näet se pesijä-akan tytär
kuninkaan pojalla vaimona. "No, ei se kaukaa siellä asu", virkkoi
kuninkaan poika, meni heti kotiinsa ja otti sen pesijä-akan tyttären ja
solmesi parhaan orinsa häntään. Ori kun laskettiin juoksemaan, se meni
sitä kyytiä, jotta siell' on tänäkin päivänä. Mutta kuninkaan poika otti
entisen naisensa ja poikansa luoksensa, ja elettiin siinä hyvänä. -- Sen
pituinen se.