V.

Mut murheet kohtas maata

surunmustina raivossaan.

(Ah, surkaa — tuhost' ei saata

maa herätä milloinkaan!)

Ja kauniin linnan loisto,

joka kerran on häikäissyt,

nyt muinaisaikain takaa on

vain tarina himmennyt.

Kultakuoriainen y.m. kertomuksia · 第 25 / 26 题