Rakas äiti ja Beth.
Nyt aion kirjoittaa teille kokonaisen kirjan, sillä minulla
on hirveästi kerrottavaa, vaikka en olekaan Euroopassa
matkusteleva hieno neiti. Kun isän vanhat rakkaat kasvot
katosivat näkyvistäni, tunsin mieleni hieman apeaksi ja
olisin vuodattanut pari kyynelkarpaloa, jollei suruani
olisi häirinnyt muuan irlantilainen äiti, jonka kaikki neljä
lasta huusivat täyttä kurkkua. Huvittelin heittämällä lapsille
piparkakkuja joka kerta, kun he avasivat suunsa itkuun.
Pian aurinko tuli näkyviin. Pidin sitä hyvänä enteenä, mieleni
kirkastui, ja sen jälkeen matka tuntui oikein hauskalta.
Rouva Kirke otti minut niin ystävällisesti vastaan, että olin
heti kuin kotonani tässä suuressa talossa, joka on täynnä
outoja ihmisiä. Sain huoneekseni pienen hauskan ullakkokamarin,
sillä hänellä ei ollut antaa muuta. Mutta täällä on uuni, ja
kirjoituspöytä on päivänpuoleisen ikkunan ääressä, niin että voin
istua täällä kirjoittamassa milloin vain haluan. Hieno näköala
ja vastapäinen kirkontorni korvaavat pitkät portaat, jotka tänne
on noustava, ja minä ihastuin soppeeni heti. Lastenkamari, jossa
minun on määrä opettaa ja ommella, on viihtyisä huone, aivan
rouva Kirken oman huoneen vieressä. Pikku tytöt ovat herttaisia,
vaikka kenties hiukan hemmoteltuja. Kerroin heille seitsemästä
pahasta porsaasta ja sain heidät heti puolelleni. Olen varma,
että minusta tulee mallikelpoinen kotiopettajatar.
Saan syödä lasten kanssa, jos se miellyttää minua enemmän kuin
ateriat suuressa vieraspöydässä. Toistaiseksi se miellyttää,
sillä minä olen ujo, vaikka kukaan ei sitä uskoisi.
-- Ole kuin kotonasi, tyttöseni, sanoi rouva Kirke äidillisesti.
-- Minä olen puuhassa aamusta iltaan, kuten hyvin voi ymmärtää,
kun minulla on näin suuri perhe, mutta suuri kivi vierähtää
sydämeltäni, kun tiedän lasten olevan sinun hoidossasi. Voit
tulla meille milloin haluat, ja sinun oman huoneesi koetan tehdä
niin mukavaksi kuin voin. Iltaisin olet aina vapaa, ja täällä on
paljon hauskoja ihmisiä, jos kaipaat seuraa. Tule minun luokseni,
jos jokin on hullusti, ja koeta viihtyä täällä. Nyt soitetaan
teelle, minun täytyy juosta vaihtamaan myssyäni. Hän riensi pois
ja jätti minut järjestämään pientä pesääni.
Mennessäni vähän myöhemmin alakertaan näin herttaisen tapauksen.
Talossa on hyvin korkeat portaat. Kun seisoin kolmannen kerroksen
portaiden yläpäässä antaakseni pienen palvelustytön kömpiä
ohitseni, näin erään herran tulevan hänen perässään, ottavan
raskaan hiilikannun hänen kädestään ja kantavan sen portaiden
yläpäähän asti. Laskettuaan sen sitten erään oven eteen hän
jatkoi matkaansa nyökättyään ystävällisesti tytölle ja sanottuaan
ulkomaalaisesti korostaen:
-- Näin se käy paremmin. Teidän selkänne on liian hento
tuommoisia taakkoja kantamaan.
Se oli hienosti tehty, eikö ollutkin? Pidän tuollaisesta, sillä
kuten isä sanoo, pikkuasioista voi lukea ihmisen luonteen. Kun
kerroin illalla tapauksen rouva Kirkelle, hän nauroi ja sanoi:
-- Se oli varmaan professori Bhaer; tuo oli niin hänen
kaltaistaan.
Rouva K. kertoi miehen olevan kotoisin Berliinistä; hän on
hyvin viisas, mutta köyhä kuin kirkonrotta. Hän elättää tunteja
antamalla itsensä ja kaksi pientä orpoa sisarenpoikaansa; sisar
oli ollut naimisissa amerikkalaisen kanssa ja hänen toivomuksensa
oli ollut, että pojat koulutettaisiin täällä. Professorin
tarina ei siis ole erikoisen romanttinen, mutta minusta se on
mielenkiintoinen. Ilokseni kuulin, että rouva Kirke luovuttaa
hänelle olohuoneensa muutamien oppituntien ajaksi. Sen ja
lastenkamarin välillä on lasiovi; aion kurkistaa miltä hän
näyttää ja sitten kertoa teille. Hän on lähes neljänkymmenen niin
että voit olla rauhassa, pikku äiti.
Juotuani ilta teen ja saatuani pikku tytöt nukkumaan kävin ison
ompelukorin kimppuun ja vietin rauhallisen illan jutellen uuden
ystäväni kanssa. Kirjoitan kirjettä joka päivä ja lähetän sen
teille kerran viikossa. Hyvää yötä nyt, huomenna jatkan.