Ne taloudelliset toimenpiteet, joihin vallatussa maassa ryhdyttiin,
jäivät sotatoimien alueella sotajoukkojen huoleksi. Joukkojen
vyöhykkeeseen syntyi etenkin paljon sahalaitoksia; paitsi lautain
kulutusta, joka oli suuri, tarvittiin myös paljon lastuvillaa upseerien
ja miesten vuoteisiin ja hevosille kuivikkeiksi. Asemasodan
yksitoikkoisuudessa tuotti osallisuus talouselämän toimiin joukoille
paljon iloa.
Minua elähytti sama tunne ja olin tyytyväinen, kun saatoin isänmaatani
auttaa muillakin aloilla kuin tähän saakka. Osalleni oli tullut
erinomaisen viehättävä työ, joka vaati suuressa määrin huomiotani. Opin
tuntemaan oivallisia ihmisiä ja sain vaikuttaa useilla aloilla, jotka
siihen saakka olivat olleet minulle vieraat. Suurta tyydytystä minulle
tuotti, että herrat sotilashallinnon jäsenet osoittivat minulle
rajatonta luottamustaan. Minun tahtoni imeytyi koko hallintotoimeen
ja sai siitä luomisen iloa. Meitä elähytti se tunne, että me
työskentelimme vieraalla pohjalla Saksan tulevaisuuden hyväksi. Etenkin
Kuurinmaalla tahdoimme valmistaa alaa saksalaiselle siirtolaisuudelle.
Kielsin maan myynnin saadakseni täten perustuksen terveelle maa- ja
siirtolaispolitiikalle ja ehkäistäkseni maakeinottelun. Minun
mielessäni oli tällöin samanlaiset määräykset, jotka laivastomme oli
hyvällä menestyksellä toteuttanut Kiautshoussa.
Se mitä itärintaman ylipäällikön hallinto oli saanut aikaan tuona
lyhyenä kautena elokuun alkuun 1916, jolloin maasta lähdin, pysyy
kulttuurityönä. Se oli vapaata iskusanoista, käytännöllisestä
toiminnasta sitä rikkaampaa.
Se kaunis lahja, jonka hallintoalalla palvelevat herrat myöhemmin
antoivat minulle Plessissä, on aina johtava mieleeni tämän ajan,
jolloin minun keskellä sotaa oli suotu rakentaa.
Tämä työ ei mennyt hukkaan, se on ainakin sodan aikana hyödyttänyt
kotimaata, armeijaa ja maata itseäänkin. Onko sitten maankamaraan
jäänyt siemeniä, jotka myöhemmin antavat hedelmiä, se on kovalle
kohtalollemme kysymys, johon vain tulevaisuus voi vastata.