Elokuun toisella puoliskolla oli aikomus jatkaa sotatoimia Niemenin
itäpuolella saanut kiinteämmän muodon. Puolasta peräytyvän armeijan
sivustaan oli, jos ollenkaan, enää mahdollista päästä käsiksi vain
Kownon--Wilnon--Minskin yleisessä hyökkäyssuunnassa. Tämä hyökkäysliike
tuli 10:nnen armeijan tehdä, kun taas 8:s ja 12:s armeija ja eteläiset
armeijaryhmät seurasivat vihollista kintereillä.
10:nnen armeijan sotatoimet tarvitsivat pohjan puolella
sivustasuojelusta Riian--Väinänlinnan ratalinjaa vastaan, johon
koillisesta ja idästä yhtyi useita kiskoteitä, ja samoin
Polotzkin--Molodetshnon ja Orsehan--Borissowin--Minskin rataosia
vastaan. Niemenin-armeijan tuli jatkaa etenemistään, painopisteenä
Väinänlinna, samalla kuin molempia viimemainittuja ratoja vastaan eteni
vahvoja ratsuväkieskadroonia.
Venäläinen, joka 10:nnen ja Niemenin-armeijan edessä seisoi
yhtenäisessä, mutta Kownon koillispuolella vain ohuessa rintamassa, oli
siis murrettava, s.o. tungettava takaisin Wilnon kautta ja Väinänlinnaa
kohti ratsuväkidivisioonain edetessä Polotzkia--Minskiä kohti.
Kysymyksenalaista oli, vieläkö tämä sotatoimi kannatti, kun venäläisten
peräytyminen itää kohti jo oli joutunut niin pitkälle. Siitä ei ollut
epäilystäkään, että jokainen päivä, jonka viivytystä kesti, vähensi sen
menestystoiveita. Minä punnitsin, eikö meidän olisi tyydyttävä
hyökkäykseen Lidaa kohti Olitan--Oranyn kautta. Luovuin kuitenkin
siitä, kun kaikki samanlaiset yritykset päästä vihollisen sivustan
kimppuun edellisen kesäretken aikana olivat menneet myttyyn. Mielessäni
jäin sen vuoksi kannattamaan suurta sotaliikettä, sillä kun saattoi
vielä olla suurempi menestys. Tässäkin meidän täytyi toimia
arviokaupalla. Selvää oli, että 10:ttä armeijaa oli vahvistettava. Nowo
Georgiewskin saartojoukot liitettiin siihen.
8:s ja 12:s armeija olivat sotatoimien kestäessä vetäytyneet niin
yhteen, että oli käynyt mahdolliseksi paitsi länteen määrättyjä
osastoja ottaa niistä vielä muitakin divisioonia. Nämä lähetettiin
Kownoon ja vietiin sieltä 10:nnen armeijan vasemmalle tai 8:nnen
oikealle siivelle.
Sillä välin oli Wilnosta käsin tehty 10:nnen armeijan kimppuun sangen
voimakas hyökkäys. Vihollinen oli Puolasta vienyt voimia pohjoiseen.
Yrittäen sivustahyökkäystä olivat sekä 10:s armeija että sen vastustaja
lisänneet voimiaan pohjoisessa Wilkomirin suunnalla. Taistelu tapahtui
Wilijan pohjoisella rannalla ja oli erikoisen kiivas.
Seurasi jälleen erinomaisen jännittäviä päiviä. Mielelläni olisin
kiirehtinyt sotatoimien alkua, mutta Wirballenin--Kownon rata ei
keskeneräisessä kunnossaan voinut kuljettaa enempää kuin se kuljetti.
Kaikki vaati sanomattoman paljon aikaa, tiet lisäksi olivat huonot
eivätkä joukot enää reippaita.
Syysk. 9:ntenä alkoi vihdoin eteneminen. Niemenin-armeija pääsi hyvin
eteenpäin Väinänlinnaa--Jakobstadtia kohti. Sen oikea siipi asettui
Uzjanyn vaiheilla Kownon--Väinänlinnan tielle ja työnsi vihollisen
sangen pian takaisin Nowo Aleksandrowskin kautta. Molemmissa
siltavarustuksissa vihollinen piti puoliaan. Täällä alkoivat pitkät
katkerat taistelut.
10:nnen armeijan vasen siipi, joka oli Wilkomirin eteläpuolella, pääsi
molempina ensimmäisinä päivinä hyvin etenemään Wilijaa kohti Wilnon
yläpuolella. Sittemmin voitiin kuitenkin vain vähitellen työntää
venäläistä taaksepäin tämän joen yli.
Molempien armeijain sisempien sivustain välillä, Väinänlinnasta
Wilijaan saakka, oli ratsuväkidivisioonain pääsy eteenpäin vapaampaa.
Ensinnä niiden täytyi yhtämittaa taistellen raivata itselleen tie
Wilkomirin ja Swentzjanyn välisen järviseudun läpi. 13 p:nä tämä paikka
valloitettiin. Sieltä divisioonat kääntyivät Smorgonia, Molodetshnoa ja
Molodetshnon--Polotzkin rataa kohti, molempain näiden paikkain
puoliväliin. 8:nnen armeijan ratsuväkidivisioonia voitiin nyt lähettää
perästä. Jo 14 p:nä oli Wilnon--Molodetshnon--Polotzkin rata saavutettu
Smorgonin ja Wileikan luona ja Glubokojen itäpuolella ja venäläisten
oikea siipi Wilijan varrella Wilnon koillispuolella saatettu hyvin
uhattuun asemaan. Orshan--Minskin ratakin katkaistiin Borissowin
seudulla. Ratsuväkidivisioonat saivat täällä, kuten jo niin usein
muulloinkin idässä, uuden toiminta-alan. Saksalaisen ratsuväen reipas
ratsumieshenki on kaikkialla kunnostautunut loistavasti.
10:s armeija pyrki yhä uudelleen ja uudelleen lähettämään rintamastaan
joukkoja vasemmalle siivelleen. Sitä varten se kaartoi Wilijaa ylöspäin
Smorgonia kohti ja heti Wishnjew-järven eteläpuolitse Wileikaa kohti.
Liikkeet olivat vaikeat suorittaa ja maksoivat aikaa. Joukoille ne
tuottivat aivan tavattomia rasituksia, sillä tiet ja sää olivat kehnot
ja vaikuttivat haitallisesti. Jalkaväkidivisioonat eivät voineet kyllin
nopeaan asettua ratsuväkidivisioonain sijaan niiden etäällä edessäpäin
oleviin asemiin. Heikon tulivoimansa vuoksi ne eivät voineet ajan
pitkään pitää Smorgonia hallussaan. 19 p:nä tämä jälleen riistettiin
meiltä Wilnosta käsin, vaikka 1:nen ratsuväkidivisioona oli mitä
urhoollisimmin pitänyt puoliaan.
Venäläinen oli huomannut uhkaavan vaaran ja tuonut rautateitse
Väinänlinnan itäpuolelle apujoukkoja, jotka sangen pian ilmestyivät
Väinänlinnan eteläpuolelle. Polotzkin kautta Molodetshnoon
menevää rautatietä ei käytetty. Sen sijaan vihollinen saattoi
jalkaväkidivisioonilla tehdä suuren peräytymisliikkeen Lidasta ja
Slonimista Molodetshnon suuntaan, ratsuväkidivisioonilla taas
Dokshitzyyn päin. Venäläisten suuri rintamansiirto Puolasta
Länsi-Venäjälle oli valitettavasti jo ehtinyt niin pitkälle, että
pohjoista kohti poikkeavat joukot ennättivät vielä ajoissa Wilijalle.
Saksalaisten kiertoliike joutui tässä seisahduksiin. Sen voima ei
riittänyt voittamaan vihollisen vastarintaa. Venäläinen siirtyi nyt
vuorostaan Wilijan yli Molodetshnon pohjoispuolella vastahyökkäykseen,
mutta ei sekään päässyt etenemään. Saksalaisten hyökkäys oli sillä
välin rintamankin kohdalla edistynyt verkalleen. Tämän painostuksen
vuoksi venäläisen oli mahdotonta pitää Wilnoa, ja se peräytyi nyt
hitaasti, taistellen koko rintamalla. Saksan armeijan rintamalla oli
vielä siksi paljon voimaa, että se saattoi saavuttaa heti Smorgonin
länsipuolella olevan seudun, läntisen Beresinan ja Baranowitshin ja
Pinskin seudut.
Armeijan verkalleen edetessä Wilnosta Smorgoniin oli minulle selvinnyt,
että sotaliike oli keskeytettävä. Hyökkäyksen jatkaminen ei voinut enää
tulla kysymykseen. Vihollisen ratsuväen vuoksi, jota joka puolelta
tunkeutui yhä voimallisemmin meidän läpimurtokohtaamme vastaan, ei
10:nnen armeijan vasenta siipeä ollut mahdollinen ajan pitkään pysyttää
sen kaukana edessäpäin olevissa asemissa. Meidän täytyi järjestäytyä
talven varalta ja Wishnewin-, Narotshin- ja Dryswjaty-järvien linja
tarjosi edullisen tuen.
Dryswjaty-järven luona yhtyi Niemenin-armeijaan uusia osia, mutta
10:nnen armeijan pohjoinen siipi kääntyi takaisin mainitulle linjalle.
10:s armeija aikoi, kuten aikanaan Grodnon edustalla samanlaista
liikettä suoritettaessa, pidättää perässä tunkevaa vihollista, mutta
tässä se runsaan ajan viivytteli ja joutui lopulta Narotsh-järven
itäpuolella kovakouraisen puristuksen alaiseksi.
Uutta rintamaamme vastaan hyökyi sitten venäläistulva, mutta vähitellen
meri taas asettui. Itävalta-Unkarin armeija oli sillä välin yrittänyt
Lutzkin pohjoispuolella murtaa vihollisen rintaman ja päästä
kiertämään. Vastahyökkäys oli kuitenkin työntänyt sen takaisin.
Väinänlinnan luona taisteluita kesti vielä kauan. Niemenin-armeija
toivoi yhä voivansa valloittaa siltavarustuksen. Ammuksien perille
saapuminen oli kuitenkin niin riittämätön, ettei voitu ryhtyä
hyökkäykseen. Taistelut keskeytettiin sen vuoksi minun kehoituksestani.
Rintama asettui Karpaatteja myöten lepoon.
Kesäsotaretki Venäjää vastaan oli päättynyt. Venäläinen oli lyöty ja
koko rintamalla taapäin tungettu. Kownon kautta yritetty sotatoimemme
ei johtanut suurempiin tuloksiin, se kun tuli liian myöhään. Tämä oli
pääsyy. Vihollinen oli kyennyt estämään kierroksen, joka sitä Wilijan
luona uhkasi. Jos se olisi ollut muutamankaan päivämatkan kauempana
lännessä, ei se olisi ollut sille mahdollista.
Emme voineet idässä eikä lännessä koko sodan aikana suorittaa loppuun
ainoatakaan suurta strateegista murtoliikettä ja saavuttaa kaikkia
siitä johtuvia seurauksia. Wilnon ja Väinänlinnan välinen murtoliike
edistyi kaikista pisimmälle. Se osoittaa, kuinka strateeginen
murtoliike vasta sitä seuraavan taktillisen kiertoliikkeen kautta
pääsee täyteen vaikutukseensa. Bulgaarian armeijan osaksi jäi näyttää
syyskuussa 1918 maailmalle semmoisen sotatoimen painavat seuraukset.
Mutta ne olivat mahdolliset vain sen kautta, että Bulgaarian armeija
oli silloin täydelleen lamassa.
Syyskuun päiväin ankara jännitys oli tuottanut meille jälleen vain
taktillisen menestyksen. Oli ollut voitettava erinomaisen kriitillisiä
tilanteita. 1:sen ratsuväkidivisioonan taistelu Smorgonin luona
vihollisen peräytymislinjalla oli traagillisen suurta. Aivan vähää
ennen jalkaväen saapumista sen täytyi väistyä suuria tappioita
kärsittyään. Niemenin-armeijan eteläisenkin siiven asema oli kaiken
aikaa arveluttava, 10:nnen armeijan taapäin kääntyminen suuressa määrin
vaarallinen temppu. Tämä kaikki jäi kuitenkin toiseen sijaan hermoja
jännittävän odotuksen rinnalla: pääseekö jalkaväki huonoilla teillä
kyllin nopeaan eteenpäin voidakseen saattaa päätökseen kiertoliikkeen,
jonka valmistelut ratsuväki niin hyvällä ymmärryksellä oli suorittanut?
Moisen jännityksen voi vain se täysin ymmärtää, joka on sen kokenut ja
sydämellään ja järjellään ollut siinä mukana.
Venäjän nujertamisessa olimme astuneet uuden suuren askeleen eteenpäin.
lujatahtoinen suuriruhtinas erosi. Tsaari asettui armeijansa ylimmäksi
johtajaksi.
Kaikkialla olivat joukkomme ja johtajamme tehneet velvollisuutensa ja
saksalaisessa sotamiehessä vakaantui syystä se tunne, että hän on
venäläistä ehdottomasti etevämpi. Lukumäärä menetti kammottavuutensa.
ITÄRINTAMAN YLIPÄÄLLIKÖN PÄÄMAJA KOWNOSSA LOKAKUUSTA 1915
HEINÄKUUHUN 1916