Liittolaisarmeijain liikkeet Veikselin itäpuolella Puolassa johtivat
vihollisen ahdistamiseen rintamalla ja yhtämittaisiin taisteluihin,
kuten olin odottanutkin. Täälläkin tehtiin yhä uudelleen ja uudelleen
turhia yrityksiä venäläisten kiertämiseksi. Venäjän armeijaa tosin
pidettiin liikkeellä, mutta se pääsi käsistämme. Usein se vahvoin
voimin teki mitä tuimimpia vastahyökkäyksiä ja lukuisat soistuneet
joki- ja puroseudut tarjosivat sille yhä uudelleen ja uudelleen
tilaisuuden järjestyä ja menestyksellä tehdä pitempää vastarintaa.
Joukkomme rasittuivat tavattomasti jo pelkästään siitä, että niiden
täytyi viikkokausia herkeämättä kulkea eteenpäin huonoja teitä ja
enimmäkseen pahalla säällä. Vaatteet ja jalkineet hajosivat repaleiksi.
Ravinnon hankinta kävi vaikeaksi, majaa tuskin oli minkäänlaista,
venäläinen kun järjestelmällisesti hävitti ja poltti muonavarastot ja
kylät. Karjan se ajoi edellään antaakseen sen sitten tien viereen
heittää henkensä. Mukaan raastettu väestö ajettiin teiltä soihin, kun
se tukki tiet. Muistoon painui monta kohtausta venäläisten
sodankäynnistä.
Muonan kuljetus kävi päivä päivältä vaikeammaksi, etenkin 12:nnelle
armeijalle, joka eteni yhä kauemmas rautatienpäätekohdista. 8:nnen
armeijan selkäpuolen yhteys parani, kun Lomsha-Ossowietz oli
valloitettu. Muonan kuljetus sivulta päin kävi mahdolliseksi, mutta
siitä huolimatta se jäi vaikeaksi. Kaikki alukset, mitä meillä oli,
käytettiin pääasiallisesti ammuksien kuljettamiseen armeijalle. Uupunut
jalkaväkemme tarvitsi hyökkäykseen ryhtyessään sitä enemmän tykistön
apua, kuta kauemmas itää kohti se eteni. Mutta kuta suuremmaksi
etäisyys kasvoi, sitä vaikeammaksi kävi ampumatarpeiden
perillekuljetus. Näin taistelut viivästyivät ja laimenivat. Eräs korkea
venäläinen upseeri sanoi minulle myöhemmin -- rauha Venäjän kanssa oli
silloin jo solmittu --, ettei hän käsittänyt, miksi emme ahdistaneet
tuimemmin, Venäjän armeija muka olisi hajonnut. Johto ja joukot tekivät
mitä suinkin saattoivat tämän päämäärän saavuttamiseksi, mutta kun
täyden mieskurin vallitessa yksityisen miehen voimat uupuvat hänen
parhaasta tahdostaan ja suurimmasta tarmostaan huolimatta, silloin ei
johtajan tahdostakaan ole apua.
Rakensimme rautatieyhteyden Willenbergistä Chorshelen kautta
Ostrolenkaan ja korjasimme muutkin radat verraten nopeasti
käyttökuntoon, mutta maaetappiyhteys kävi yhä pitemmäksi; se jätti
kauas jälkeensä ne 120 kilometriä, jotka olimme otaksuneet korkeimmaksi
rajaksi. Parempi oli ententen asema siinä suuressa hyökkäyksessä, jonka
se teki kesällä 1918. Sillä oli heti rintamansa takana tiheä
rautatieverkko ja suunnattomat sotatarpeensa se saattoi herkeämättä
kuljettaa eturintamalle ja niillä tehokkaasti tukea jalkaväkeään.
Voimavaunukolonnain avulla voitiin jalkaväelle toimittaa hyvä majoitus
ja hyvä muonitus, niin että se saattoi yhä uudelleen ryhtyä taisteluun
vereksin voimin.
Liikkeet jatkuivat siten, että ylimmän armeijanjohdon antamia
määräyksiä toteutettiin. Cholm ja Lublin joutuivat meidän haltuumme jo
heinäkuun lopussa. Kauemmaksi itää kohti emme voimakkaasti tunkeneet.
Venäläiselle jäi näin aikaa antaa kaarteesta virrata joukkoja etelää
kohti ja siellä muodostaa uusi rintama.
Kenraali v. Woyrsch valloitti Ivangorodin läntisen siltalinnakkeen,
kulki sen pohjoispuolella heinäk. 28:ntena vihollisen nähden Veikselin
yli, jonka toisella puolella hänen kimppuunsa ankarasti hyökättiin.
Olin pitänyt tätä ylimenoa erittäin vaikeana, taktillisesti se oli
onnistunut, mutta suuri strateeginen tilanne ei siitä muuttunut.
9:nnen armeijan edestä venäläinen elokuun alussa peräytyi Varsovan
ulkoasemista ja Varsovasta itsestään.
Elok. 5:ntenä 9:s armeija valtasi Puolan pääkaupungin. Armeija erosi
nyt meidän käskypiiristämme ja joutui suoraan ylimmän armeijanjohdon
alaiseksi. Kenraalisotamarsalkka Baierin prinssi Leopold; sai samalla
Woyrschin armeijaosan päällikkyyden. Ylimmällä armeijanjohdolla
varmaankin oli pätevät syynsä, kun se näin järjesti johdon uudelle
kannalle. Minun työni ei sen kautta käynyt yksinkertaisemmaksi, etenkin
kun 9:nnen armeijan etappi jäi meidän hoitoomme. Etenemisen
jatkamistakin varten minun täytyi suoranaisesti tehdä tämän armeijan
kanssa sangen monta välipuhetta, 9:nnen ja 12:nnen armeijan liikkeet
koskettivat sangen läheltä toisiaan. Ylimmällä armeijanjohdolla oli
aivan liian paljon työtä, joten minä en voinut sitä vaivata kaikilla
tästä johtuvilla yksityisseikoilla.
Varsovan valloitus täytti meidät suurella tyydytyksellä. Olimmehan jo
syksyllä 1914 siitä ankarasti taistelleet. Ne sotaretket laskivat,
perustuksen nykyiselle menestykselle, jonka ulkonainen tunnusmerkki
Varsovan valtaus oli.
Seuraavina päivinä kenraalisotamarsalkka Baierin prinssi Leopoldin
armeijaryhmä meni Ivangorodin ja Varsovan välillä leveällä rintamalla
kaikkine osineen Veikselin poikki. Vielä kerran ylin armeijanjohto
koetti panna toimeen kiertoliikkeen suuntaamalla tämän armeijaryhmän
Brest-Litowskia vastaan, kun Lublinin pohjoispuolella vielä oli
melkoisia venäläisiä voimia. Se oli turha yritys. Venäläinen väisti.
Kenraalisotamarsalkka v. Mackensenin pyrkiessä Brest-Litowskiin
suunnattiin prinssi Leopoldin armeijaryhmä Bugia kohti linnoituksen
alapuolelle.
12:nnen armeijan kuljettua heinäkuun viimeisinä päivinä Narewin poikki
oli kenraali v. Gallwitz kääntänyt katseensa kiinteästi etelään Bugia
kohti. Hän toivoi vielä ennättävänsä kiertää vihollisen, joka silloin
oli Varsovan luona. Painopisteensä hän sen vuoksi sijoitti jyrkkään
oikealle siivelleen Wyshkowiin, Bugia kohti. Nämä toiveet eivät
täyttyneet, kuten minä olin pelännyt ja kenraali v. Gallwitzkin
otaksunut. 10:nnen päivän vaiheilta 12:nnen armeijan marssisuunta kävi
suoraan itään, oikea siipi Bugin vartta ylöspäin seuraten. Se joutui
täten läheisesti koskettamaan 8:tta armeijaa, joka Ostrolenkan
antauduttua elok. 5:ntenä oli Narewin etelärannalla päässyt enemmän
etenemään ja nyt kulki painopiste Lomshan suunnassa.
Sillä välin olivat Serotzk ja Segershe sekä Dombe kukistuneet ja Nowo
Georgiewsk saatu joka puolelta saarretuksi. Kenraali v. Beseler oli
kenraalisotamarsalkalta saanut linnoituksen valloituksen toimekseen.
Hänen johtoonsa alistettiin joukot, jotka 9:nnestä ja 12:nnesta
armeijasta oli Nowo Georgiewskin edustalle lähetetty. Hän sai
niinikään melkoisen määrän kaikkein järeimpiä itävalta-unkarilaisia
pystytulitykkejä.
Nowo Georgiewskin valloitusta koskevat määräykset, 8:nnen ja 10:nnen
armeijan yhtenäinen johto, hyökkäys Kownoa vastaan ja Liettuan ja
Kuurinmaan olot vaativat edelleenkin esikunnaltani ja minulta paljon
työtä. Vaikka emme johtaneetkaan 1915:n kesäsotaretken toimia yhtä
itsenäisesti kuin edellisiä sotaretkiä, vaan pääpiirteissä noudatimme
ylimmän armeijanjohdon osoituksia, oli minun kannettavanani kuitenkin
erinomaisen suuri työtaakka ja minun täytyi tehdä sekä melkoinen joukko
pienempiä että suurempiakin päätöksiä ja panna päätökset toimeen.
Ilmeni lisäksi erimielisyyksiä kenraali v. Falkenhaynin kanssa, kuten
itsenäisten luonteitten välillä sattuu liiankin helposti, ja ne
velvoittivat minun toteuttamaan niitä ylimmän armeijanjohdon ajatuksia,
jotka poikkesivat minun mielipiteistäni, jos mahdollista vieläkin
suuremmalla huolella kuin omia tai omain mielipiteitteni kanssa
sopusoinnussa olevia ajatuksia.