I.

Hyökkäyksellä, johon kenraali v. Conrad tammikuussa päätti ryhtyä, ei

ollut minkäänlaista menestystä. Ensi rynnäköllä oli koko Karpaattien

selänteellä päästy etenemään, mutta sitten seurasi seisahdus.

Venäläinen ryhtyi vastahyökkäykseensä ja pani Itävalta-Unkarin armeijan

sangen ahtaalle, ainoastaan kenraali v. Linsingenin johtama urhoollinen

eteläarmeija tunkeutui yhä kauemmaksi. Ilman näitä saksalaisia joukkoja

asemaa olisi ollut mahdoton pelastaa. Sotanäyttämön vaikeudet olivat

talvella valtavat. Ne vaativat suunnattomia ponnistuksia joukoilta,

jotka saivatkin aikaan ihmeitä. Pakkasvammain aiheuttama miesten poisto

rintamasta oli suuri.

Przemysliä ei voitu pelastaa, se kukistui maalisk. 10:ntenä.

Hyökkäykset Veikselin itäpuolista saksalaista maata vastaan talttuivat

huhtikuun alussa ja suuriruhtinas jatkoi sen sijaan hyökkäyksiään

Itävalta-Unkarin armeijaa vastaan nimenomaisena päämääränään marssia

Karpaattien poikki alas Unkariin ja siten lyödä maahan Itävalta-Unkari.

Teschenissä majaileva ylikomento piti kaksois-monarkian sotilaallista

asemaa huhtikuussa ylenmäärin arveluttavana. Italian suhtautuminen oli

käynyt yhä epäilyttävämmäksi. Se oli hylännyt kaikki Itävalta-Unkarin

pitkälle menevät myönnytykset, joita minäkin olin kenraali v.

Conradille puoltanut, ja oli kokonaan joutunut ententen verkkoihin.

Tämä tarvitsi ylivoimastaan huolimatta uusia apuvoimia voidakseen

meidät kukistaa. Yhä varmempana asiana oli otettava lukuun, että

Italiakin sekaantuisi sotaan vihollisenamme. Itävalta-Unkari huomasi

välttämättömäksi melkoisesti vahvistaa joukkojaan Italian rajalla;

Serbiankin armeija näytti taas vaativan entistä enemmän huomiota.

Venäjän hyökkäyksen täytyi kohdata Itävalta-Unkarin armeijaa sitä

kipeämmin, kuta enemmän sen täytyi muita rintamia varten heikontaa

mieslukuaan Unkarissa ja Galitsiassa. Teschenissä mieliala yhä enemmän

lannistui. Itävalta-Unkarin yhdysside-upseeri esitti meille kenraali v.

Conradin käskystä aseman ylen vakavaksi. Tämä pitikin paikkansa sen

mukaan, mitä minä tiesin Itävalta-Unkarin armeijasta. Nämä vakavat

lausunnot ja oman käsityksemme ilmoitimme edelleen ylimmälle

armeijanjohdolle.

Huhtikuun keskivälissä asema Karpaateilla kävi yhä jännitetymmäksi.

Kenraali Boroevicin armeija työnnettiin takaisin vuoriselänteen yli,

jota vastoin kauempana idässä saksalainen eteläarmeija piti puoliaan.

Nyt oli tullut se hetki, jolloin ehdottomasti täytyi auttaa. Lähetimme

9:nnen armeijan luona varalla olevan 25:nnen reservidivisioonan

rautateitse matkaan. Se saapui perille siksi ajoissa, että juuri ja

juuri saattoi torjua pahimman onnettomuuden.

Ilmoitimme ylimmälle armeijanjohdolle, mihin toimiin olimme ryhtyneet.

Se hyväksyi kantamme. Se muodosti Beskidien armeijaosaston, nimittäen

sen päälliköksi kenraali v. der Marwitzin, joka tähän saakka oli meidän

luonamme johtanut XXXVIII:ta reserviosastoa. Itäisen rintaman

ylipäällikkö antoi lisäksi vielä 4:nnen ja erään uuden divisioonan

Karpaattien rintaman vahvistukseksi. Sikäläinen tilanne pysyi kuitenkin

vakavana. Samaan aikaan piti meidän lähettää apujoukkoja Serbian

rintamalle. Ne tukivat myöhemmin kenraali v. Linsingeniä hänen

toukokuussa ryhtyessään hyökkäämään.

Saksan ylin armeijanjohto päätti nyt pyrkiä ratkaisevaan voittoon

Venäjästä. Suunnitelma oli suuripiirteinen, päätös heikontaa lännessä

voimia siellä vallitsevasta jännityksestä huolimatta osoitti rohkeata

päättäväisyyttä.

Marraskuun taistelujen jälkeen Ypernin seuduilla oli kamppailu koko

länsirintamalla kehittynyt ampumahautasodaksi. Etenemisen keskeytys

Ranskassa, oikean sivustan takaisin kaartaminen syyskuussa ja Flanderin

taistelujen pienet tulokset olivat tehneet lännen armeijain mielialaan

kovin painostavan vaikutuksen, jota ampumatarpeitten puute vielä

lisäsi. III:n armeijaosaston hyökkäys ansiokkaan ja etevän komentavan

kenraalinsa v. Lochowin johdolla Soisponsin luona tammikuussa oli

vaikuttanut erinomaisen elähyttävästi ja hyökkäys, jonka saksilaiset

pian sen jälkeen olivat tehneet Craonnen luona, oli johtanut

oivalliseen menestykseen. Raskain taisteluin oli vihdoin onnistuttu

tehdä tyhjäksi suurisuuntainen murtoyritys, jonka ranskalaiset

helmikuussa ja maaliskuussa tekivät Champagnessa.

Ententen puolella liittyivät toiveet edelleenkin Venäjään. Englannissa

Kitchenerin armeijat vielä olivat muodostumassa; ne olivat etevän

järjestävän kyvyn suuri luoma. 32 divisioonasta saattoivat ensimmäiset

12 toukokuussa olla valmiina. Ententen teollisuuden kiinnittämistä

sotatarpeiden valmistukseen laajennettiin. Yhdysvallatkin esiintyivät

sen hankkijoina. Vaikka meidän aluksi onnistuikin taloudellisilla

toimenpiteillä vaikeuttaa sotatarpeitten vientiä Amerikasta, ei tämä

kuitenkaan saattanut jatkua ajan pitkään. Raskaassa taistelussamme emme

muuta voineet kuin pitää tätä Yhdysvaltain menettelyä vihollistemme

yksipuolisena suosimisena; tämän menettelyn täytyi meissä synnyttää

syvää katkeruutta.

Oli odotettavissa, että Saksan hyökkäys Venäjää vastaan saisi

vihollisen länsirintamalla tekemään kevennyshyökkäyksiä. Toukokuun

jännitetyt ja monivaaraiset taistelut La Basseen ja Arrasin luona

osoittavat, minkä vastuun ylin armeijanjohto otti niskoilleen, kun se

idässä uskalsi ryhtyä ratkaisevaan taisteluun.

Oli muodostettava uusi, 11:s armeija joukoista, jotka enimmäkseen

olivat länsirintamalta, ja kenraali v. Mackensen sai käskyn hyökätä

sillä toukokuun alussa Länsi-Galitsiassa niiden venäläisten kylkeen,

jotka Karpaateilla kuolemaa halveksien rynnistivät eteenpäin, ja lyödä

heidät. Hän oli suuripiirteinen, ylevä mies ja loistava sotilas, jonka

mainetyöt elävät ikuisesti historiassa. Hänen yleisesikuntansa

päälliköksi nimitettiin eversti v. Seeckt, joka siihen saakka oli ollut

kenraali v. Lochowin esikunnanpäällikkö; terävän älynsä ja selvän

täsmällisyytensä kautta hän oli sodan huomattavimpia ilmiöitä.

9:nnen armeijanjohdon vastaanotti kenraalisotamarsalkka Baierin prinssi

Leopold, joka täydellä syyllä oli saanut tämän korkeimman sotilasarvon.

Auliisti hän alistui virka-arvon puolesta melkoista nuoremman

kenraalisotamarsalkka v. Hindenburgin johdonalaisuuteen.

Itäisen rintaman ylipäällikköä käskettiin rintamallaan panemaan toimeen

mielenosoitus-sotatoimia sitoakseen vihollisen voimia.

Sotamuistelmani 1914-1918 · 第 54 / 164 题