Hyökkäyksellä, johon kenraali v. Conrad tammikuussa päätti ryhtyä, ei
ollut minkäänlaista menestystä. Ensi rynnäköllä oli koko Karpaattien
selänteellä päästy etenemään, mutta sitten seurasi seisahdus.
Venäläinen ryhtyi vastahyökkäykseensä ja pani Itävalta-Unkarin armeijan
sangen ahtaalle, ainoastaan kenraali v. Linsingenin johtama urhoollinen
eteläarmeija tunkeutui yhä kauemmaksi. Ilman näitä saksalaisia joukkoja
asemaa olisi ollut mahdoton pelastaa. Sotanäyttämön vaikeudet olivat
talvella valtavat. Ne vaativat suunnattomia ponnistuksia joukoilta,
jotka saivatkin aikaan ihmeitä. Pakkasvammain aiheuttama miesten poisto
rintamasta oli suuri.
Przemysliä ei voitu pelastaa, se kukistui maalisk. 10:ntenä.
Hyökkäykset Veikselin itäpuolista saksalaista maata vastaan talttuivat
huhtikuun alussa ja suuriruhtinas jatkoi sen sijaan hyökkäyksiään
Itävalta-Unkarin armeijaa vastaan nimenomaisena päämääränään marssia
Karpaattien poikki alas Unkariin ja siten lyödä maahan Itävalta-Unkari.
Teschenissä majaileva ylikomento piti kaksois-monarkian sotilaallista
asemaa huhtikuussa ylenmäärin arveluttavana. Italian suhtautuminen oli
käynyt yhä epäilyttävämmäksi. Se oli hylännyt kaikki Itävalta-Unkarin
pitkälle menevät myönnytykset, joita minäkin olin kenraali v.
Conradille puoltanut, ja oli kokonaan joutunut ententen verkkoihin.
Tämä tarvitsi ylivoimastaan huolimatta uusia apuvoimia voidakseen
meidät kukistaa. Yhä varmempana asiana oli otettava lukuun, että
Italiakin sekaantuisi sotaan vihollisenamme. Itävalta-Unkari huomasi
välttämättömäksi melkoisesti vahvistaa joukkojaan Italian rajalla;
Serbiankin armeija näytti taas vaativan entistä enemmän huomiota.
Venäjän hyökkäyksen täytyi kohdata Itävalta-Unkarin armeijaa sitä
kipeämmin, kuta enemmän sen täytyi muita rintamia varten heikontaa
mieslukuaan Unkarissa ja Galitsiassa. Teschenissä mieliala yhä enemmän
lannistui. Itävalta-Unkarin yhdysside-upseeri esitti meille kenraali v.
Conradin käskystä aseman ylen vakavaksi. Tämä pitikin paikkansa sen
mukaan, mitä minä tiesin Itävalta-Unkarin armeijasta. Nämä vakavat
lausunnot ja oman käsityksemme ilmoitimme edelleen ylimmälle
armeijanjohdolle.
Huhtikuun keskivälissä asema Karpaateilla kävi yhä jännitetymmäksi.
Kenraali Boroevicin armeija työnnettiin takaisin vuoriselänteen yli,
jota vastoin kauempana idässä saksalainen eteläarmeija piti puoliaan.
Nyt oli tullut se hetki, jolloin ehdottomasti täytyi auttaa. Lähetimme
9:nnen armeijan luona varalla olevan 25:nnen reservidivisioonan
rautateitse matkaan. Se saapui perille siksi ajoissa, että juuri ja
juuri saattoi torjua pahimman onnettomuuden.
Ilmoitimme ylimmälle armeijanjohdolle, mihin toimiin olimme ryhtyneet.
Se hyväksyi kantamme. Se muodosti Beskidien armeijaosaston, nimittäen
sen päälliköksi kenraali v. der Marwitzin, joka tähän saakka oli meidän
luonamme johtanut XXXVIII:ta reserviosastoa. Itäisen rintaman
ylipäällikkö antoi lisäksi vielä 4:nnen ja erään uuden divisioonan
Karpaattien rintaman vahvistukseksi. Sikäläinen tilanne pysyi kuitenkin
vakavana. Samaan aikaan piti meidän lähettää apujoukkoja Serbian
rintamalle. Ne tukivat myöhemmin kenraali v. Linsingeniä hänen
toukokuussa ryhtyessään hyökkäämään.
Saksan ylin armeijanjohto päätti nyt pyrkiä ratkaisevaan voittoon
Venäjästä. Suunnitelma oli suuripiirteinen, päätös heikontaa lännessä
voimia siellä vallitsevasta jännityksestä huolimatta osoitti rohkeata
päättäväisyyttä.
Marraskuun taistelujen jälkeen Ypernin seuduilla oli kamppailu koko
länsirintamalla kehittynyt ampumahautasodaksi. Etenemisen keskeytys
Ranskassa, oikean sivustan takaisin kaartaminen syyskuussa ja Flanderin
taistelujen pienet tulokset olivat tehneet lännen armeijain mielialaan
kovin painostavan vaikutuksen, jota ampumatarpeitten puute vielä
lisäsi. III:n armeijaosaston hyökkäys ansiokkaan ja etevän komentavan
kenraalinsa v. Lochowin johdolla Soisponsin luona tammikuussa oli
vaikuttanut erinomaisen elähyttävästi ja hyökkäys, jonka saksilaiset
pian sen jälkeen olivat tehneet Craonnen luona, oli johtanut
oivalliseen menestykseen. Raskain taisteluin oli vihdoin onnistuttu
tehdä tyhjäksi suurisuuntainen murtoyritys, jonka ranskalaiset
helmikuussa ja maaliskuussa tekivät Champagnessa.
Ententen puolella liittyivät toiveet edelleenkin Venäjään. Englannissa
Kitchenerin armeijat vielä olivat muodostumassa; ne olivat etevän
järjestävän kyvyn suuri luoma. 32 divisioonasta saattoivat ensimmäiset
12 toukokuussa olla valmiina. Ententen teollisuuden kiinnittämistä
sotatarpeiden valmistukseen laajennettiin. Yhdysvallatkin esiintyivät
sen hankkijoina. Vaikka meidän aluksi onnistuikin taloudellisilla
toimenpiteillä vaikeuttaa sotatarpeitten vientiä Amerikasta, ei tämä
kuitenkaan saattanut jatkua ajan pitkään. Raskaassa taistelussamme emme
muuta voineet kuin pitää tätä Yhdysvaltain menettelyä vihollistemme
yksipuolisena suosimisena; tämän menettelyn täytyi meissä synnyttää
syvää katkeruutta.
Oli odotettavissa, että Saksan hyökkäys Venäjää vastaan saisi
vihollisen länsirintamalla tekemään kevennyshyökkäyksiä. Toukokuun
jännitetyt ja monivaaraiset taistelut La Basseen ja Arrasin luona
osoittavat, minkä vastuun ylin armeijanjohto otti niskoilleen, kun se
idässä uskalsi ryhtyä ratkaisevaan taisteluun.
Oli muodostettava uusi, 11:s armeija joukoista, jotka enimmäkseen
olivat länsirintamalta, ja kenraali v. Mackensen sai käskyn hyökätä
sillä toukokuun alussa Länsi-Galitsiassa niiden venäläisten kylkeen,
jotka Karpaateilla kuolemaa halveksien rynnistivät eteenpäin, ja lyödä
heidät. Hän oli suuripiirteinen, ylevä mies ja loistava sotilas, jonka
mainetyöt elävät ikuisesti historiassa. Hänen yleisesikuntansa
päälliköksi nimitettiin eversti v. Seeckt, joka siihen saakka oli ollut
kenraali v. Lochowin esikunnanpäällikkö; terävän älynsä ja selvän
täsmällisyytensä kautta hän oli sodan huomattavimpia ilmiöitä.
9:nnen armeijanjohdon vastaanotti kenraalisotamarsalkka Baierin prinssi
Leopold, joka täydellä syyllä oli saanut tämän korkeimman sotilasarvon.
Auliisti hän alistui virka-arvon puolesta melkoista nuoremman
kenraalisotamarsalkka v. Hindenburgin johdonalaisuuteen.
Itäisen rintaman ylipäällikköä käskettiin rintamallaan panemaan toimeen
mielenosoitus-sotatoimia sitoakseen vihollisen voimia.