9:s armeija oli syysk. 27:nä valmiina toimimaan. Armeijan päämajana oli
Beuthen. Joukkojen sijoitus oli:
Maanpuolustusosasto Proschowitzen, Pintschowin kautta Opatowiin,
XI armeijaosasto Jendrtschejewin, Lagowin kautta niinikään sinne,
Kaartin reserviosasto Chentzinyn ja Kielcen kautta Ostrowietziin,
XX armeijaosasto Wloschtschowon ja Bshinin kautta Ilshaan,
XVII armeijaosasto Nowo-Radomskin kautta Konsskiin ja Radomiin,
35:s reservidivisioona Petrikaun kautta Tomaschowiin,
8:s ratsuväkidivisioona ja kreivi v. Bredowin maanpuolustusdivisioona
Koljuschkin asemaa kohti Lodzin itäpuolelle.
Kolme viimeksimainittua divisioonaa yhdistettiin kenraali v. Frommelin
johtoon yhdeksi yhtymäksi. Rajaa suojelevat nostoväki-muodostukset
koottiin brigaadeiksi ja niille annettiin linnoituksista tykistöä, niin
että ne pystyivät yksinkertaisiin taistelutehtäviin.
Veikselin itäpuolella olivat lähimmät voimallisemmat 8:nnen armeijan
saksalaiset joukot Mlawan luona. V. der Goltzin maanpuolustusdivisioona
ampui Ossowietzia. 8:nnen armeijan muut osat olivat edenneet Niemenille
Grodnon ja Kownon väliselle osalle saakka herättämään semmoista
käsitystä, että Saksan puolelta oli aikomus jatkaa hyökkäystä.
Syysk. 20:ntenä ryhtyi Rennenkampf täällä hyökkäämään, melkoisia
apujoukkoja saatuaan, ja tunki seuraavien viikkojen kuluessa 8:nnen
armeijan rajalle ja Lyckin luona sen ylitsekin.
8:s armeija oli tosin kenraalieversti v. Hindenburgin johdon alainen.
Mutta meillä oli niin paljon tehtävää omissa asioissamme, yhteydet sitä
paitsi olivat niin huonot ja kävivät yhä huonommiksi, ettemme voineet
mitään vaikuttaa vanhan armeijamme toimiin. Tämä oli mahdollista vasta
kun 9:s armeija marraskuussa sai erikoisen ylipäällikön ja
kenraalieversti v. Hindenburg vapautettiin armeijan välittömästä
johdosta. 8:nnnen armeijan kohtalot eivät mitenkään vaikuttaneet 9:nnen
armeijan alkavaan sotaretkeen.
Oikealla sivustallamme oli liittolaistemme asema melkoisesti
parantunut. Venäläinen oli vain varovasti seurannut perässä Wislokan
yli kuljettuaan. Itävalta-Unkarin armeija sai aikaa vetää henkeään ja
lokakuun ensi päivinä lähteä marssia jatkamaan. Ylisen Veikselin
pohjoispuolella toimimaan määrätty kenraali v. Danklin I:nen armeija ja
maanpuolustus-osasto olivat joen eteläpuolella Dunajecin ja Krakovan
välillä valmiina lähtemään 9:nnen armeijan kanssa etenemään.
Tätä maanpuolustus-osastoa on erikoisesti muistettava. Siihen kuului
divisioona Posenin ja Schlesian maanpuolustusväkeä. Alkuaan sitä oli
aiottu käyttää enemmän rajan suojelukseen. Mutta sitenhän aina käy,
että kun jossain on joukkoja, tuodaan ne apuun, kun taistelu syntyy.
Niinpä oli maanpuolustus-osastokin elokuussa lähetetty marssimaan
Puolaan ja Veikselin yli. Sitä varten oli divisioonissa paljon
väliaikaisesti täytettävä. Veikselin yli mentyään se Lublinin
eteläpuolella otti osaa Itävalta-Unkarin armeijan vaikeihin
taisteluihin. Sen täytyi sitten peräytyä tämän keralla Tanew-seudun,
alisen Sanin itäpuolella olevan tiettömän suo- ja metsäalueen kautta.
Maanpuolustus-osasto oli jo elokuussa saanut käskyn noudattaa
kenraalieversti v. Hindenburgin käskyjä. Emme voineet asiaan sekaantua,
meidän täytyi kenraalikomennolle jättää täysi päätosvapaus. Se oli
meille sitä helpompaa, kun tunsimme joukon oivan päällikön kenraali v.
Woyrschin ja hänen ansiokkaan esikuntapäällikkönsä eversti Heyen.
Vähää ennen lähtöäni Insterburgista saapui eräs voimavaunun kuljettaja
asiakirjoja tuoden ja kertoi, että hänellä oli maanpuolustusosaston
pelastetut asiakirjat mukanaan. Osasto muka oli tuhottu. Kenraali v.
Woyrsch esikuntapäällikkönsä keralla murhattu. Kului monta päivää,
ennenkuin saimme asiasta selkoa ja huomasimme huhut perättömiksi.
Maanpuolustus-osastolle oli onnistunut raivata tie vihollisen läpi.
Asetuimme Breslaussa heti sen kanssa yhteyteen ja pidimme sen
täydentämisestä ja uudelleen varustamisesta niin hyvää huolta kuin
taisimme. Pyynnöstään se sai raskastakin tykistöä. Emme kuitenkaan
voineet antaa sille muuta kuin yhden maanpuolustuspataljoonan, jolla
oli vanhat kenttähaupitsit. Kun otetaan huomioon teitten huonous,
olivat ne hyvin raskaat. Raskaan tykistön tärkeyttä pidettiin
kuitenkin niin suurena, että kaikki vaikeudet voitettiin. Tykistön
liikkuvaisuudelle annetaan usein liian suuri merkitys tehon
kustannuksella.
Maanpuolustus-osaston mainetyöt ovat kaikille osanottajille ylpeä
muisto. Ne ovat samalla täysipätöinen todistus armeijamme kunnosta,
armeijalaitostemme kelvollisuudesta sekä sotamiestemme opetuksen ja
kasvatuksen huomattavasta arvosta ennen sotaa. Tämän kautta meille
kävi mahdolliseksi käydä idässä yhä suuremmassa määrässä sotaa
maanpuolustus- ja nostoväki-muodostuksilla.