Tämän linnoituksen valloittaminen on sotilaselämäni rakkain muisto. Se
oli reipas yritys, jossa saatoin taistella kuin tavallinen
rivisotamies, joka tappelussa osoittaa kuntonsa.
Sodan syttyessä olin brigaadin komentajana Strassburgissa. Kauan olin
ollut yleisesikunnassa, ja viimeksi, v:n 1904 maaliskuusta v:n 1913
tammikuuhun vain yhtä lyhyttä keskeytystä lukuunottamatta
rintamaansijoitusosastolla, jonka päällikkö minusta sitten tuli. Sain
käsityksen sotavalmistuksistamme ja eri puolien voimasuhteista. Minun
päätyöni oli rintamaansijoitus. Ohjeet sitä varten antoi yleisesikunnan
päällikkö itse.
Rintamaansijoitus, joka tapahtui elokuussa 1914, oli suunnittelultaan
kenraali, kreivi v. Schlieffenin keksintöä, miehen, joka oli suurimpia
sotilaita, mitä on koskaan elänyt. Hän oli suunnitellut sen sen
tapauksen varalta, ettei Ranska kunnioittaisi Belgian puolueettomuutta,
taikka että Belgia liittyisi Ranskaan. Tällä edellytyksellä oli Saksan
päävoimain marssi Belgiaan itsestään selvä. Jokainen muu sotaliike
olisi lamautunut sen kautta, että Saksan armeijan oikea siipi olisi
ollut Belgian puolelta ainaisen uhan alaisena ja nopea ratkaisu Ranskaa
vastaan olisi ollut mahdoton. Mutta nopea ratkaisu oli välttämätön, jos
mieli ajoissa torjua se suuri vaara, että venäläiset pääsisivät
tunkeutumaan Saksan sydämeen saakka. Hyökkäys Venäjän kimppuun ja
puolustautuminen lännessä merkitsi oletetussa sota-asemassa, kuten
lukemattomat sotaleikit olivat vakuuttavasti osoittaneet, jo etukäteen
pitkää sotaa, jonka vuoksi kreivi v. Schlieffen sen hylkäsi. Kreivi v.
Schlieffenin ajatukset toteutettiin, kun Belgian ja Ranskan kannasta ei
enää ollut epäilystä.
Ryhtyikö kenraali v. Moltke valtiokansleri v. Bethmannin kanssa
keskusteluihin marssista Belgian läpi, sitä en tiedä. Minun osastostani
ei ole tämmöistä ajatuksenvaihtoa tapahtunut. Se ei kuulunut sen
tehtäviin. Saiko ylimajoitusmestari sen toimekseen, siitä ei minulla
myöskään ole tietoa. Olimme kaikki vakuutetut, että tämä
joukkojensijoitus oli oikea. Belgian puolueettomuuteen ei uskonut
kukaan. Epäedullisessa sotapoliittisessa asemassamme, keskellä
Eurooppaa vihollisten ympäröiminä, täytyi meidän ottaa lukuun se,
että vihollisella oli suuri ylivoima, ja varustautua, ellemme
vapaaehtoisesti aikoneet antaa nujertaa itseämme. Tunnettua oli, kuinka
Venäjä puuhasi sotaa ja uupumatta vahvisti armeijaansa. Se tahtoi
ratkaisevasti heikontaa Itävalta-Unkarin ja päästä Balkanin herraksi.
Ranskassa virkosi kostoajatus uuteen voimaan, Saksan vanhain
valtakunnanmaitten piti jälleen muuttua ranskalaisiksi. Useat Ranskan
tapaukset, kolmivuotisen sotapalveluksen käytäntöönotto uudelleen,
osoittivat epäämättömästi, mitkä aikeet siellä olivat vallalla.
Englanti katsoi karsain silmin taloudellista kukoistustamme, halpaa
työtämme ja rautaista ahkeruuttamme. Saksa oli lisäksi Euroopan lujin
mannermaamahti. Sillä oli sitä paitsi hyvä, yhä yhtämittaa kehittyvä
laivasto. Tämä sai Englannin pelkäämään maailmanvaltansa puolesta.
Anglosaksilainen tunsi, että hänen herraselämänsä tavat olivat
vaarassa. Englannin hallitus kokosi merivoimansa, joiden painopiste
vielä hiljakkoin oli Välimeressä, Pohjanmereen ja Kanaaliin. Lloyd
Georgen uhkaava puhe heinäkuun 21 p:nä 1911 loi räikeän valon Englannin
aikeisiin, jotka se muutoin niin taitavasti peitti. Täytyi yhä
kasvavalla varmuudella ottaa lukuun, että meidät pian pakotettaisiin
sotaan ja että siitä tulisi taistelu, jonka vertoja maailma ei vielä
ollut kokenut. Otaksuttavien vastustajain voimain arvaaminen liian
pieneksi, jota kuuli Saksan sivilipiireissä, oli vaarallista.
Vielä viimeisellä hetkellä, syksyllä 1912, kun kaikki epäilykset
vihollisaikeihin nähden olivat kadonneet ja armeijassa tehtiin työtä
kaikella voimalla ja rautaisella ahkeruudella ja saksalaisella
velvollisuudentunnolla, minä laadin armeijan vahvistukseksi suuren
suunnitelman, joka oli asiaa-ymmärtäväin kansanpiirien ja
selvänäköisten parlamentaaristen puolueiden toivomusten mukainen. Sain
kenraali v. Moltken esittämään sen valtiokanslerille. Tämä mahtoi
niinikään pitää tilannetta ylenmäärin vakavana, koska hän paikalla
hyväksyi esityksen. Hän antoi sotaministerin laatia senmukaisen
lakiehdotuksen noudattamatta kuitenkaan edes nyt selvää ja päämäärästä
tietoista politiikkaa, joka olisi oikein arvioinut kansain
psyyken. Tämän johtopäätöksen olisi pitänyt olla hänelle selvä.
Miljardi-lakiehdotuksella ei koko sen alkuhistoriakaan huomioon
otettuna ollut mitään hyökkäysluonnetta, se vain tasoitti pahimman
epäsuhteen ja tarkoitti yleisen asevelvollisuuden perusteellista
toteuttamista. Yhä vielä oli tuhansia asevelvollisia, jotka eivät
palvelleet isänmaata. Ei pyydetty ainoastaan ihmisvoimaa, vaan etenkin
linnoitustemme vahvistamista ja sotatarpeita. Kaikki myönnettiin; mutta
harrasta pyyntöäni, että perustettaisiin kolme uutta armeijaosastoa, ei
otettu huomioon. Ei edes tehty semmoista esitystä. Tämä on kantanut
huonoja hedelmiä. Armeijaosastot puuttuivat sodan alussa ja ne uudet
joukot, jotka meidän täytyi syksyllä 1914 muodostaa, olivat kaikin
puolin puutteelliset, kuten hätävara ainakin. Myöhemmin uudet
muodostukset jo alun pitäen tehtiin voimakkaammiksi, mutta siksi ne
samalla heikonsivat entisiä joukkoja, joiden täytyi niille luovuttaa
paljon voimia. Ennenkuin koko lakiehdotus vielä oli edes loppuun
käsitelty, siirrettiin minut Düsseldorfiin 39:nnen fysilieri-rykmentin
komentajaksi. Kolmen armeijaosaston vaatimuksellani oli tässä osansa.