Ihanelma Palmu oikealta.
KORP. Ja nyt me suomme sen haastattelun. Katsokaa, nyt on tapahtunut
ylenyleisestä säännöstä poikkeus: Rakkaus on kestänyt, raha on joutunut
tappiolle, riettaus on paennut ja narrius on viisastunut. — Sopisipa
sanoa: Copula carnalis on tullut sakramentiksi. Homo sapiens on taas
kerran tullut ihmiseksi! Tällä en tarkoita olentoa, joka eroo elukasta
pystyssä-käymisen tähden tai joka olisi ylempi apinaa punaisten huulten
tai kielevän kielensä vuoksi. Minä tarkoitan miestä ja naista, jotka
tarjoovat lemmelle uhriksi koko elämän ja voittavat suloisen onnen.
Siinä on elonkeraisten kauneus!
IHANELMA PALMU. En voi enää hillitä uteliaisuuttani — Mikä sitten on
runous, herra kirjailija?
KORP. Se on elonkeraisten laulu juuri senkaltaisesta rakkaudesta, eikä
mitään muuta. Ja kapitaali hiiteen! Se näivettää nämä elämän arimmat ja
kauneimmat lapset.
RUTH (hymyillen). Kyllä sitä sentään hieman tarvitaan, Korppi. Minäpäs
ansaitsin soitto- ja kielitunneilla talven aikana — niin salaa, ettet
tietänyt mitään sitä samaista rahaa, ja nyt on meillä uusi asunto
vuokrattuna. Mitäs siihen sanot?
KORP. No, jaa, jos on kysymyksessä se siunattu perhe — — (Ihanelmalle.)
Siinä tapauksessa pantakoon päätökseksi seuraava lause: Me vaadimme!
Rovastin palkoista puolet tai kymmenykset pormestarin tuloista. — Onko
liikaa?
Väliverho.
*** x-header ***