Vasen nurkkaovi avataan, kuuluu huimatahtinen soitto ja tamburiinin
helinä ja pauke. Lill' Margit tuo lautasia ja pikareita ja järjestää
niitä pöydälle. Polle seuraa ihailevin katsein hänen liikkeitään.
LILL' MARGIT (katsahtaen Urpiaan). Nukkuuko se? (Rientää ovelle ja
sulkee sen, jolloin soitto lakkaa kuulumasta. Menee tämän jälkeen
avaamaan akkunan, josta näkyy musta pimeys ja tulvahtaa sisään
syksyinen viima ja myrskyn henki.)
POLLE (Margitin hommatessa; jatkaa lauluaan).
Lill' Margit lemmetön
oli ryypyn syy.
Ja Pollen malja tyhjentyy.
Lill' Margit (akkunan luota). Siinä se on sitten yks' naukumamman poika.
POLLE (nousee, menee korokkeen luo; syvästi loukattuna, koomillista
uhmaa paisuttaen).
Lill' Margit lemmetön
oli kuolon syy.
Mato, liero, käärme, kyy!
URPIA. Vaikene, Polle!
Lill' Margit nauraa ilkkuvasti Pollelle; poistuu nurlckaovesta,
josta kuuluu tamburiinin loppuhelkähdykset ja alkavat applodit.
POLLE (Urpialle, sydämystyneenä).
Jestas, poika! Eikös olekin vaieta helppo, sinä kuorsaavan maailman
virkaheitto Romeo? Kylläpäs kelpaa maata, kun on rakkaus valmis —
salassa, kulissien takana.
URPIA (kohoten ryntäilleen; huvitettuna).
Mitäs sinä, Polle, pöriset? (Ärtyneenä.) Hiivatin kylmä, pane akkuna
kiinni.