KORP (merkitsevästi; hävyttömästi). En minäkään.
IHANELMA PALMU (nousee; suuttuneena; kylmästi). Te käyttäydytte
kummallisesti!
KORP. No, kukas nyt voisi olla lähemmin tuttava kummiensa kanssa?
IHANELMA PALMU. Käsittänette, että luottamukseni teihin runoilijana on
kadonnut. (Kääntyy, menee oikealle.)
KORP (hänen jälkeensä). En siedä sitä kantakirja-estetiikkaa!
POLLE (hyppää pöydällä ja lähestyy Korpia takaapäin; innostuneesti;
salaperäisesti). Lill' Margit on täällä.
KORP (ärtyneenä). Mikä hemmetin Lilli?
POLLE. "Nubian" Lill' Margit, oman kapakkamme kaunein tyttö — älä
ynseile, poika, kylläs sen muistat.
KORP. Ahaa, se pormestarin rakastajatar.
POLLE. Valhe! (Nolostuen.) Tai — jos joskus liekin ollut, nyt on minun
vain, minun laulujeni aihe. (Haaveellisesti.) Kun päivin ihmislasten
päitä haukkiloin ja kerin, vain häntä muistin. Jos illoin ryyppäsin,
Lill' Margit lemmetön oli ryypyn syy. (Proosallisesti selittäen.)
"Lill' Margit Lemmetön!" Se on erään lauluni nimi. (Melkein kiukusta
itkien.) Kuinka paljon olenkaan värkännyt lauluja hänelle! Hyviä
lauluja — eikös olekin?
KORP (taputtaen Pollea olalle; nauraen). Hyviä tietenkin, ei niissä
ainakaan ole tomuista akatemiaa.
POLLE (innostuen). Ja aatteles, se pakanan tyttö pakkas ne lukematta.
KORP. Kas, pormestarin seteleissä taisi olla selvempi teksti. Ja
sitäpaitsi, meillä on yhteiskohtalo: sinulta hän riistää lemmen
setelillä ja vekselillä mulle runomaineen mittaa. Mutta ei surra,
poika. Huvinäytelmään se herra pannaan leikariksi.
POLLE (kekkavan iloisesti). Mitäs surra, kun tyttö on minun. (Nopeasti
kertoen.) Hän tahtoi päästä palatsiin. Pormestari pyysi minun
hankkimaan näytelmään kansaa. Toin hänet kansalaiseksi tänne. Ja mitäs
sain? Kaikki runot hän vannoi lukevansa. Ja jos ei runovoima naista
voita, ei taivaass' enää ole jumaloita! Eiks' niin? (Hykertelee ja
elehtii iloisena.) Mutta kuule, annapas kansalaisillekin yks' repliikki
— semmoinen Lill' Margitin huulille sopiva. Hän tahtoo esiintyä, nääs —
sillä tytöllä on vasta plastiikkaa! Kelmi olet, jos kiellät.
KORP (puoliksi itsekseen). Se sopii kyllä. Sain aatoksen lisää. Saat
kilpailla pormestarin kanssa ja sotkea herralta pelin. En ketään teistä
vihaa, vaan ohjaan, autan. Vain kehno konnuus ja suurten mahtiaikeet
jääkööt apuani vaille. Ne piruiltansa saakoot keinot. Mutta teille,
kuumasti rakastuneille, teistä jokaiselle avun annan kunkin rukouksen
mukaan. Onko selvä?
POLLE (täysin ymmällä). Taiat sinä jotain meinata.