Ihanelma Palmu ja äskeiset naiset tulevat vasemmalta ja jäävät
keskustelemaan taka-alalle. Ensinmainittu on lyhytkasvuinen, hieman
kummallisesti puettu nainen. Kasvot ovat kalpeahkot ja haaveelliset, ja
niissä näkyy varhaisen vanhuuden juonteita.
HÖÖK (kumartaa naisille näiden tullessa).
KORP (yksin; kuin vasta itsekin äkäten mistä on kysymys). Nämä taitavat
olla niitä kulissientakaisia koettelemuksia!
HÖÖK (kääntyen jälleen Korpin puoleen). Näen kasvoillanne hämmästystä?
Myönnätte — se on kokemattomuutta. Vaatimaton ajatukseni on
ilahduttava totuus. Sen symbooli on vekseli: logiikan, järjestyksen
ja yhteiskunnallisen oikeuden vakuuskirja. Sanalla sanoen: Vekselin
asettaja on vuosisatamme teatterin itseoikeutettu herra.
KORP (kääntyen ivalliseksi). Ymmärrän — ihan historiallisesti.
HÖÖK. Tarkoitatteko?
KORP. Hän käskee — tarkoitan — ja kultavaa'alla mittaa runon arvot
kuin — kuin ennen Borgiat ja Sforzat myrkyllä ja miekalla. Siis:
makutuomareista korkein?
HÖÖK. Aivan oikein! Me olemme vain tunnustajia. Näin ollen — pormestari
määrää "Pyhästä Yrjänästä". Haen hänet tänne. (Aikoo poistua; kääntyy
lähellä ovea.) Hänhän tuntee legendanne?
KORP. Luultavasti! Hän näyttelee siinä luontaisella varmuudella
Hanumaanian höperöä kuningasta.
HÖÖK. Grossartig! Menestys on taattu! Hän tulee oitis. (Poistuu
oikealle.)
KORP (kävelee hurjasti edestakaisin etualalla). Tuhannentuhatta
rietasta marakattia! (Oikealla soi kello. Korp sävähtää; melkein
karjaisten). Soittakaa kolmas kerta! (Taka-alalla olevat naiset
katsovat häntä kumissaan. Korp heittäytyen tuolille oikealle). Tjaa,
nyt tultiin labyrinttiin, joka on pankkiholveja täynnä. Lähettäkää
tänne kaunis Ariadne, kerä hamppunuoraa myötä. Takaan, että tepsii!
(Jää tuijottamaan.)
on viitannut vieraitaan astumaan sisään. Ihanelma ja nuori neito
katoavat oikealle, ja Ruth seuraa heitä ovelle saakka, mutta kääntyy
sitten äkkiä takaisin ja lähestyy Korpia.
RUTH (koskettaen Korpia olkapäähän ja kumartuen hänen puoleensa;
kiihkeästi, kuiskaten). Te yksin voitte meitä auttaa.
KORP (kuin heräten pahasta unesta). Rouva Bilde! Mitä nyt?
RUTH. Hänen katseensa oli toivoton. Niin ei saa olla. En jaksa torjua
enää. (Ojentaen kirjettä.) Tämä on hänelle. Antakaa se niin pian kuin
suinkin. Luvatkaa. —
KORP (vilkastuen). Älkääs, samalla tunnilla kaksi todistusta
luomiskertomusta vastaan!