Mr. Mac-Morlan astui nyt huoneeseen. Eversti Manneringin hyvintunnettu
luonne sai tämän älykkään ja suoran miehen heti esiintymään
avomielisenä ja luottavaisena. Hän selitteli maatilan etuja ja
haittoja. "Sen tai ainakin isomman osan perintöoikeus", sanoi hän,
"kiinnitettiin miespuolisille jälkeläisille, ja ostajalla on valtuus
pidättää hallussaan melkoinen osa hinnasta siltä varalta, että kadonnut
lapsi ilmestyy esille erityisen määräajan kuluessa".
"Mitä varten siis joudutetaankaan myyntiä?" kysyi Mannering.
Mac-Morlan hymyili. "Kauppasumman korkojen saamiseksi muka tuollaisen
rappeutuneen tilan huonosti maksettujen ja epätietoisten verotulojen
asemesta. Mutta varsinaisena vaikuttimena arvellaan olevan erään
ostajaksi haluavan toiveitten ja etujen noudattamisen. Hän oli tullut
isoimmaksi saamamieheksi ja omilla keinoillaan työntynyt asiain
johtoon. Hänelle lienee erityisen mukavaa ostaa tila maksamatta hintaa
rahassa."
Mannering neuvotteli mr. Mac-Morlanin kanssa toimenpiteistä tuon
tunnottoman yrityksen estämiseksi. Sitte he pitkään puhelivat Harry
Bertramin kummallisesta katoamisesta viidentenä syntymäpäivänään, siten
nähden toteutuneeksi Manneringin umpimähkäisen ennustuksen, josta
hän ei kuitenkaan mitään kerskua lausunut, kuten voi arvatakin. Mr.
Mac-Morlan ei itse ollut virassa tapahtuma-aikaan, mutta tunsi kaikki
asianhaarat hyvinkin ja lupasi sankarillemme perinpohjaisen selostuksen
itse sheriffiltä, jos hän aikomuksensa mukaisesti asettuisi niille
Skotlannin seuduille asumaan. Niinpä he erosivat, hyvin tyytyväisinä
toisiinsa ja puhdepakinaansa.
Sunnuntaina eversti Mannering kaiken sopivaisuuden mukaisesti
kävi pitäjän kirkossa. Ellangowanin huonekunnasta ei ollut ketään
saapuvilla, ja vanha lairdi kuului olevan pikemmin huononemaan kuin
paranemaan päin. Jaakko Jabos oli taaskin lähetetty häntä noutamaan ja
palasi tyhjin toimin kuten ennenkin; mutta miss Bertram toivoi, että
hänet voitaisiin siirtää seuraavana päivänä.