OLLI. Kuulkaas, kuinka kielsi! Et sinä moottoria tarvitse, sanoi. Mutta
minä olen luvannut vähän ajella Rouhun Ellin ja vallesmannin Kertun
kanssa. Niin juuri se iskariootti sanoi. No! Asiahan oli selvä! Minä
soitin heti kaupunkiin ja tilasin moottorin. Huomasin jutkun vasta, kun
näin, ettei Mauno kertaakaan lähtenyt moottorillaan minnekään. Ja se
jutku on vielä kostamatta! Ai, ai, sentään! Siitä tulee ihana kosto!
(Kaikki nauravat.)
ERKKI. No, entä se Maunon keksintö?
OLLI. Niin — jaa! Se sokean kanan jyvä! Kertokoon itse jyvästään.
MATTI. Oikeinko tukkiherroja olette jo puhutelleet?
OLLI. No, niiden kanssa siellä käytiinkin tirkistelemässä. Ei muuta
sentään kuin rannasta ylös Haukkavaaran torpalle talvitietä pitkin. En
eläissäni ole kulkenut sellaista tietä. Alituiseen kääntyi jonnekin
päin. Ei ainoatakaan suoraa kohtaa missään!