Kuonab lähtee isiensä luo.
_Yleisöllä on jonkinlainen ryömivä terve äly, joka aina lopuksi osaa
oikeaan ja tuomitsee rehellisesti; se on vaan hidas, sano' Si Sylvanne._
Kaksikymmentä vuotta sai kuluneeksi. Rolf kasvoi ja menestyi. Hän oli
nyt varakas mies ja hänellä oli melkoinen perhe. Kauppa, ja saha
nimittäin keräsivät nopeaan rahoja, ja pieniä pellavapäitä tuli aina
säännöllisten väliaikain jälkeen.
Ja kun vuodet olivat kypsentäneet hänen ajatuksensa ja kullan jumalat
anteliaalla kädellä täyttäneet hänen kukkaronsa, niin alkoi hänen
laajempi elämänsä kukoistaa. Hänen älynsä oli terävä, hänen sukunsa
vanha ja puhdasverinen. Hänen vakaumuksensa oli vankka, Jumalaa pelkäävä
äiti oli hänet kasvattanut, puutteen kehto liekuttanut, kovien
koettelemuksien koulu opettanut, salo ja sota vaaroineen kehittänyt ja
karaissut hänet luottamaan itseensä, täyttänyt hänen mielensä uhrautuvan
isänmaanrakkauden ylevällä hengellä. Hyvistä aineista oli hän siis
koottu ja nämä aineet loistivat kuin kulta sulattavassa kuumuudessa.
Kovat iskut, jotka joko musertavat taikka leimaavat kelvolliseksi,
olivat osottaneet hänen kuntonsa. Hänessä oli terästä ja se oli
kalskahtanut. Ja Rolf Kittering oli siten suuren laakson merkkimiehiä.
Semmoisia maa alati tarvitsee ja alati etsii. Vallanpitäjät, jotka
tunsivat ja punnitsivat miehet, etsivät pian hänetkin, ja heidän
lähettiläänsä oli harmaapää ukko Si Sylvanne.
Rolfia pelotti laajentaa vaikutuspiiriään monien toimiensa vuoksi. Mutta
koska hän oli erinomaisen toimelias, niin puolue tiesi häntä
tarvitsevansa. Asia siis sovittiin, eikä kauaa kulunut, ennenkuin Rolf
seisoi Albanyn lainsäätäjäin keskuudessa ja saattoi tervehtiä vanhaa
sahanomistajaa virkaveljenään. Ja kunniallisesti hän täytti paikkansa
valtion neuvostossa.
Jokainen muutos toi mukanaan uutta toimeliaisuuttakin. Vuosi vuodelta
hän alkoi olla yhä enemmän yleisen elämän mies ja hänen elämänsä siten
aina laajeni. Albanysta hän tuli New Yorkiin, kaupan ja liikkeen
maailmaan. Ja vihdoin oli hänen kookas miehuullinen muotonsa hyvin
tunnettu Washingtonissakin ja hänen terve älynsä ja hyvä asiain
ymmärryksensä nauttivat yleistä kunnioitusta. Mutta joka vuosi hän
metsästyskautena järjesti asiansa siten, että saattoi viettää muutamia
viikkoja Kuonabin kanssa saloilla. He kulkivat vanhoilla ansamaillaan,
elivät uudelleen entisajan elämää; ja kahta hartaammin näitä retkiä
tehtiin, kun Rolf nuorempikin tuli mukaan ja eli ja hehkui kautta
kaiken.
Mutta Kitteringin elämää se ei enää ollut, vaan ne olivat vain
harvinaisia lomahetkiä, ja yhä enemmän Kuonab alkoi käsittää, että he
kohtasivat toisensa vain menneisyydessä. Kun suuri talo kohosi joen
rannalle, niin älysi hän jo silloin, että heidän tiensä olivat eronneet.
Hänen kunnioituksensa Nibowakaa kohtaan oli muuttunut miltei
jumaloimiseksi, ja kuitenkin hän tiesi, että heidän polkunsa vuosi
vuodelta yhä enemmän loittonivat toisistaan. Rolf oli kasvanut hänen
sivutseen, Kuonab tunsi itsensä jälleen yhtä yksinäiseksi kuin sinä
päivänä, jona he olivat ensiksi kohdanneet toisensa. Vuosien vieriessä
oli hänenkin elämänkäsityksensä laajentunut, hän käsitti, että ajat
olivat muuttuneet ja että hänen elämänsä oli menneiden aikain elämää.
"Minun tietoni ovat metsän tiedot", hän sanoi, "mutta metsät nopeaan
häviävät. Muutaman vuoden kuluttua metsiä ei enää olekaan ja minun
tietoni on silloin houkan tietoa. Tässä maassa on nykyisin voimallinen
suuri asia, jonka nimenä on 'trade',[30] ja se syö kaiken muun ja
lopulta kansankin. Sinä olet siksi viisas, Nibowaka, että melot virran
mukana, siten olet saanut jättiläisen puolellesi kääntymään, ja sen
voima tekee sinut suureksi. Mutta minulle se ei sovi, ja sen vuoksi
minä, niin kauan kun minulla on riittävästi syötävää ja maatessani
suojaa, tyydyn valoa odottamaan."
Hän asui laakson toisella puolella, vastapäätä suurta kauppapuotia,
majassa, josta hän helposti saattoi nähdä auringonnousun.
Kaksikymmentäviisi vuotta niiden viidenkymmenen lisäksi, jotka hän oli
viettänyt Mayn Mayanojen maassa, olivat samentaneet hänen silmänsä,
riistäneet hänen jalkainsa joustavuuden, sirottaneet hänen hiuksiinsa
talven härmän. Mutta ne eivät olleet muuttaneet hänen henkeään, eivätkä
vähentäneet hänen rakkauttaan hongikoita eikä auringonnousua kohtaan.
Niin, vieläpä useammin kuin entisaikaan hän otti laulurumpunsa sille
kalliolle, jolla hän Jumalaa palveli -- _idahoonsa_, joksi lännen
punanahka olisi sitä sanonut. Koska paikka oli korkea ja tuuli puhalsi
vilusti, niin hän rakensi sinne pienen, idän ilmalle antavan majan.
Hän oli vanha ja metsästykseen hän ei enää kyennyt, mutta hän eli nyt
voimallisen käden turvassa. Toisinaan hän sitä hämärästi ajatteli: häntä
tuki nyt sen pojan käsivarsi, jonka hän viisitoistavuotisena oli
suojaansa ottanut. Wigwamista ei puuttunut ravintoa eikä peitteitä, eikä
vapautta metsissä, jotka olivat auringonnousun kallion alla. Mutta yksi
nälkä oli, jota ei mikään kaukonäköinen Nibowaka voinut tyydyttää, ei
edes puhua siitä. Ja Kuonab rakensi toisen majan auringon laskun puoleen
kallion vastakkaiselle reunalle. Istuen pienen tulen ääressä, jolla hän
viritti laulurumpuaan, hän usein tuijotti iltaruskossa palaviin pilviin.
"Minä kuulun nyt auringonlaskuun, minä ja minun kansani", hän lausui,
"yö sulkee meidät helmaansa."
Eräänä päivänä saapui vuorille muukalainen. Hänen vaatteensa olivat
valkoisen miehen vaatteet, mutta hänen päänsä, hänen jalkansa ja
silmänsä -- hänen verensä, askeleensa ja sielunsa olivat Lännen punaisen
intianin. Hän tuli tuntemattoman luota tuoden sanoman niille, jotka
eivät häntä tunteneet: "Messias oli tuleva, pelastaja, jota Hiawatha oli
käskenyt odottamaan. Hän oli tuleva suurella voimalla pelastamaan
punaista rotua ja hänen kansansa piti laulaa henkikarkelon laulua,
kunnes henki tuli opettamaan heille näyssä viisautensa ja tahtonsa!"
Mutta hän ei tullut valkoisen miehen taloon, vaan yksinäisen intianin
luo, joka asui kallionrotkossa, ja se laulu, jonka hän toi ja opetti,
oli laulu surevasta kansasta, joka etsi isäänsä.
"Isä, meitä armahda!
Sielumme isoovat Sinua.
Täällä ei ole mitään, joka meitä tyydyttäisi...
Isä, me tahdollesi kumarramme."
He lauloivat yöllä tulen ääressä, ja rukoilivat niinkuin intiani
rukoilee -- "isä, meitä sääli ja johda". Kuonab siis lauloi uuden laulun
ja tiesi, että sen sanoma oli häntä varten.
Muukalainen jatkoi matkaa, sillä hän oli sanansaattaja, mutta Kuonab
lauloi uudelleen ja uudelleen ja sitten tuli näky, niinkuin olikin
tuleva, ja tieto, jota hän etsi.
Ei kukaan nähnyt häntä, mutta kymmenen mailia alempana hän joen rannassa
kohtasi metsästäjän ja sanoi: "Sano viisaalle, että minä olen kuullut
uuden laulun. Sano hänelle, että minä olen näyn nähnyt. Me olemme
auringonlaskulle kuuluvat, mutta uusi päivä tulee. Minun täytyy nähdä
Mayn Mayanon maa, päivänkoiton maa, jossa aurinko merestä nousee."
He eivät häntä sen koommin nähneet. Mutta päivää myöhemmin Rolf sai sen
kuulla ja hän lähti seuraavana aamuna kiireellä Albanyyn. Skookum neljäs
hyppäsi kanuuhun, kun hän työnsi sen rannasta. Rolf aikoi ajaa koiran
maihin, mutta peni rukoili hartaasti silmillään ja hännällään. Se oli
hyvinkin tarpeellinen mielestään, koska kerran lähdettiin vanhusta
etsimään. Albanyssa he saivat hänestä tietoja. "Kyllä, intiani matkusti
höyrylaivalla muutama päivä sitten." New Yorkissa Rolf ei yrittänytkään
seurata ystävänsä jälkiä, vaan meni Stamfordin laivaan ja kiiruhti
vanhoihin tuttuihin metsiin, joissa hän oli poikana elänyt, kärsinyt ja
herännyt.
Lähellä kalliota, jota vielä tänä päivänä sanotaan "Kuonabin kalloksi",
oli nyt talo. Asukkailta hän sai kuulla, että he olivat edellisenä yönä,
yön hiljaisimpina hetkinä, kuulleet intianirummun pärinää ja laulua,
joka ei ollut valkoisen miehen laulua.
Rolf kiiruhti aamun valjettua paikalle, luullen nyt tapaavansa
kokonaisen intianileirin Kuonabin vanhan majan paikalta. Mutta ei mitään
leiriä siellä näkynyt, ja kun hän kiipesi korkeammalle etsimään, niin
osotti Skookum nuorin karvain nostamisella, että joku kumma läheinen
esine oli sen pelkoa herättänyt -- liikkumaton mies, joka ei jäsentä
väräyttänyt. Hänen pitkät suorat hiuksensa olivat melkein valkoiset ja
vieressä oli hänen kansansa laulurumpu, ainiaaksi vaienneena.
Ja ne, jotka edellisenä yönä olivat kuulleet sen murhesäveleet, saivat
nyt Rolfilta tietää, että laulaja oli ollut Kuonab, joka oli palannut
kotiinsa lepoon, ja että laulu, jonka hän lauloi, oli henkikarkelon
runo:
"Wahkonda, minua armahda!
Sieluni ainiaan isoo.
Täällä ei ole mitään, joka minua tyydyttäisi,
minä kuljen pimeydessä...
Wahkonda, minua armahda!"
[Kuva: Kuonab menee kotiin.]
Viiteselitykset.
[1] Amerikkalainen pyy (_Bonasa ambellus_). _Suoment. muist._
[2] Teoksen mitat ovat niitä, jotka ovat Amerikassa käytännössä. -- Maili
on sama kuin engl. penikulma, jonka pituus on 1609 metriä. _Suom.
muist._
[3] _Ugh!_ (niin) ja _wah_ (ei), ne sanat intiani aina säilyttää, miten
hyvin lieneekin englantia oppinut. _Tekijän muist._
[4] Skookum on tshinook-kieltä ja merkitsee "sekainen vesi." _Tekijän
muist._
[5] Nämä linnut ovat Pohjois-Amerikalle ominaisia ja kuuluvat aivan eri
sukuihin kuin Vanhan maailman varpuset. _S.m._
[6] Eräs amerikkalainen jalokuusi, "_Abies canadensis_". Suom. muist.
[7] Amerikkalainen laji (_Colinus Virginianus_). Jotenkin saman näköinen
ja kokoinen kuin vanhan maailman viiriäinen (_Coturnix_). Suom. muist.
[8] Amerikkalainen sorsa (_Aix sponsa_), joka pesii puunkoloihin. _Suom.
muist._
[9] Iso amerikkalainen huuhkaja (_Syrnium varium_), jonka rinnassa on
tummanruskeita juovia. _Suom. muist._
[10] Eräs amerikkalainen pähkinäpuu (_Juglans cinerea_). _Suom. muist._
[11] Minkki (_Putorius vison_) on Amerikan hilleri. Skunkki (_Mephitis
varians_) on jotenkin samanlaatuinen kärpän sukuinen petoeläin, samoin
kuin näätä, kärppä ja lumikkokin (_Putorius nivalis_). _S.m._
[12] Tamarakki (_Larix americana_) on Amerikan lehtikuusi. _S.m._
[13] Nimenä myös virginiahirvi (_Odocoileus Virginianus_). Urosta, kuten
yleensä hirven ja antilopin suvun uroksia, sanotaan "pukeiksi"
englanninkielessä. Olemme suomennoksessa käyttäneet "sarvas" sanaa
samassa merkityksessä. _S.m._
[14] Mustalakkitiainen (_Paras atricapillus_), Pohj. Amerikan
tavallisimpia pikkulintuja. _S.m._
[15] Tämä lintu (_Agelaias phoeniceus_) kuuluu Uudelle maailmalle
ominaiseen _Icteridae_-sukuun. Ne ovat samanlaatuisia lintuja kuin
Vanhan maailman kuhankeittäjät. _S.m._
[16] Suuri huuhkaja, jolla on sarven kaltaiset suuret töyhdöt. _S.m._
[17] _Blitum._
[18] _Hydrastis._
[19] Abraham Lincoln, Yhdysvaltain kuuluin presidentti (1809-1865) oli
niinikään oppimaton uutis-asukas, joka kuntonsa kautta sitten kohosi
maansa vaikuttavimmaksi mieheksi. _S.m._
[20] _Daniel Boone_, joka syntyi Pennsylvaniassa v. 1734 ja kuoli v.
1820, oli Amerikan kuuluimpia metsämiehiä ja partioretkeilijöitä. Hän
koki lukemattomat seikkailut ja taistelut intianisodissa ja saavutti
suuren maineen. _S.m._
[21] Kuonab ja Rolf siis saivat hopeaketun nahkastaan 600 mk. Tämä hinta
ei suinkaan ollut ylellinen, sillä parhaista hopeaketun nahkoista
maksetaan nykyään 8,000 mk. kappaleelta. V. 1902 maksettiin eräästä
harvinaisen kauniista parista 10,500 markkaa. _S.m._
[22] Kirjailija näyttää erehtyneen omista paikankuvauksistaan. Kuonabin
ja Rolfin menomatkalla Warrenin puoti oli George-järven rannalla, ja
sieltä he taivalsivat Schroon-joelle. Nyt sitä vastoin Warrenin puoti on
Schroon-joen rannassa ja he taivaltavat sieltä George-järvelle. _S.m._
[23] Tshipmukki, amerikkalainen maaorava (_Tamias_) asuu koloissa
mäntyjen juurien alla, mutta kiipeilee puissakin ravintoa etsiessään.
_S.m._
[24] Paavali Jones oli amerikkalainen merisankari, joka vapaussodassa
taisteli monta tuimaa kahakkaa englantilaisia vastaan. _S.m._
[25] Amerikkalainen nimitys canadalaiselle. _S.m._
[26] Skotlannin ylämaiden väkeä Englannin armeijassa. _S.m._
[27] Englannin lippu. _S.m._
[28] Kenraali Burgoyne johti erästä brittiläistä armeijaa Vapaussodan
aikana. Vuonna 1777 hän samoja teitä kuin nyt Prevost koetti tunkeutua
New Yorkiin, mutta joutui saarroksiin ja antautui koko armeijansa
keralla Saratogassa. Siitä pitäen sotaonni kääntyi amerikkalaisille
suotuisaksi. _S.m._
[29] Syksy on Pohjois-Amerikan länsiosissa vuoden kaunein aika, jonka
vuoksi sitä sanotaankin "intianikesäksi". _S.m._
[30] Trade = kauppa ja liike. _S.m._