Kun nyt julkaisen nämä muutamat pikkumuistelmani elämäni tien varsilta,
teen sen siinä toivomuksessa, että nykyajan ankarat arvostelijat
hyväntahtoisesti katselisivat niitä hiukan sormien välitse ja
muodostaisivat arvostelunsa sen mukaan.
Nämä ovat aivan vaatimattomia kertomuksia sellaisista retkistä ja
elämyksistä ulkona luonnossa, jotka ovat olleet minulle päivän
tapauksia kiinnostavammat ja joihin tutustuminen ehken tuottaisi iloa
muillekin.
Osa niitä on ollut eri aikakauskirjoissa, varsinkin Suomen
Urheilulehdessä, jonka metsästys- ja kalastusosastoa aikoinaan
toimitin. Ne on silloin kirjoitettu nuoruuden innolla ja urheilijan
hengessä.
On selvä, että vanhempana usein näkee tapahtumat toisessa valossa ja
suojeleva puoli astuu yhä enemmän näyttämön etualalle.
En kuulu kuitenkaan niiden joukkoon, jotka täydellisesti tuomitsevat
n.k. urheilumetsästyksen. Silloin olisi metsänriistan hoito ja
järkiperäinen harventaminen kokonaisuudessaan jätettävä harvojen
ammattimetsästäjien ja kaikenlaisten huolimattomien huviampujien ja
vastuuttomien tuliluikun heiluttajien käsiin.
Sellainen asiain järjestely ei olisi eläinystävällisessä enempää kuin
muussakaan suhteessa asialle eduksi.
Olen urheilumetsästäjien — niinkuin joskus varsinaisten
ammattimetsästäjienkin — joukossa tavannut lämpimiä eläinystäviä.
Tämä seikka on erittäin suuriarvoinen, kun on kyseessä hyödyllisen
metsänriistan säilyttäminen ja lisääminen. Sensijaan jälkimmäisten
suureen joukkoon kuuluu henkilöitä, jotka eivät kunnioita lakeja ja
asetuksia ja joilta täydellisesti puuttuu vastuuntunnetta, mikäli asia
koskee elävän riistan kohtelua.
Urheilumetsästäjää sitoo siveellisesti seurojen jäsenten välinen
yhteishenki, huviampujaa — ei mikään!
Mutta olkoon nyt metsästäjä mikä hyvänsä, niin mielestäni on kuitenkin
ehdottomasti vaadittava, että hänellä, hankittuaan itselleen hyvän
ampumataidon, on täydellinen vastuuntunne riistan kohteluun ja lukuun
nähden.
Olen kaikenlaisten joukkotappojen jyrkkä vastustaja.
Mutta kun ketut ovat ruvenneet tekemään lopun ympäristön kanaloista,
lähellä pesivät, yöllä vaanivat huuhkaimet ja kaikkialla väijyvät
varpus- ja kanahaukat sekä pesien armottomat ryöstäjät korpit
y.m. uhkaavat heikompaa eläinkuntaa pikkulinnuista metsoon ja
karitsaan saakka täydellisellä tuholla, tahi rusakkojänikset
aikovat tehdä lopun vaivalla ja kustannuksilla perustetuista
hedelmäpuuistutuksista, silloin on urheilumetsästäjien tahi
järjestettyjen metsästyshoitoyhdistysten aika ja velvollisuus puuttua
asiaan tasapainon ylläpitämiseksi.
Ei sitä kukaan muu kuitenkaan tee!
Ja miksi en edelliseen vielä lisäisi, että pienituloisen taloudessa
on usein hyvien ja ravitsevien ruoka-aineiden saapuminen maksutta
keittiöön terveydellisessäkin suhteessa hyvin tervetullut! — Eihän
niitä kuitenkaan muuten saisi! —
Astukoon muuten se ruumiin karaiseminen, jonka laaja samoilu ja ne
monenlaiset vaikuttimet, joita ihana luontomme tarjoo erämiehille, ensi
sijaan ja välttämätön tappaminen vasta toiseen! —