"Herra! joku Tatari on saapunut Hamadanista, joka ei tahdo puhua kuin
teidän itsenne kanssa. Minä sanoin jo hänelle, ettei teidän korkeutenne
sopinut vastaan-ottaa häntä, ja toimitin häntä Honainin luo; vaan
kieltäminen ei vaikuta häneen mitään. Ja siinä luulossa, että kenties
prinsessa Miriam --"
"Hamadanistako? Te teitte hyvin, Pharez. Laskekaat hänet sisään."
Tatari tuli.
"No, herrani; hyviä uutisia; minä toivon!"
"Herrani, suokaat minulle anteeksi, mitä pahimpia. Herra Abner lähetti
minut ja käski minun mennä kalifin eikä kenenkään muun puheille."
"Hyvä, te puhutte kalifin kanssa. Teidän asianne? Mitä varakuninkaalle
kuuluu?"
"Herrani, hän käski minun kertoa sinulle, että samana hetkenä,
jolloin se tulitorni, joka ilmoitti uuden kuun juhlan, sytytettiin
Kaukasolla, Karmanian pelätty kuningas, suuri Alp Arslan, astui sinun
kuningaskuntaasi, ja leviää joukkoinensa koko Persian ylitse."
"Haa! Entä Abner?"
"Hän lähtenyt häntä vastaan ja pyytää apua."
"Se on annettava hänelle. Nämät ovat todella tärkeitä uutisia! Koska te
Hamadanin jätitte?"
"Yöt päivät minä olen matkustanut nopeimmalla dromedarilla. Kolmas aamu
näkee minut Bagdadissa."
"Te olette tehneet velvollisuutenne. Katsokaat, että tätä uskollista
sanansaattajaa hoidetaan hyvästi, Pharez. Kutsukaat herra Honain
tänne."
"Alp Arslan! Haa! hyvin kuuluisa soturi. Samana hetkenä, jolloin
tulitornissa valkea sytytettiin. Ei siis mikään äkkinäinen tuuma, vaan
kauan valmistettu. Se ei ole minun mieleeni."
"Herrani", lausui Pharez, astuen jälleen huoneesen, "joku Tatari on
saapunut maakunnan rajoilta, joka ei tahdo puhua kuin teidän itsenne
kanssa. Minä sanoin jo hänelle, että teidän korkeudellanne oli tärkeitä
tehtäviä, vaan, kun minä ajattelin, että hän toi samanlaisia uutisia,
minä --"
"Se Oli hyvin luultavaa; vaan älkäät koskaan ajatelko, hyvä Pharez.
Minun tekee mieli nähdä hänet."
Tatari tuli.
"No, mitä nyt! -- mistä?"
"Mogulista. Kuvernöri käski minun mennä kalifin eikä kenenkään muun
puheille ja kertoa teidän korkeudellenne, että samana hetkenä, jolloin
se tulitorni, joka ilmoitti uuden kuun juhlan, vuorilla sytytettiin,
julma kapinoitsia Abidan nosti Judan lipun maakunnassa, julistaen sotaa
teidän majestettiänne vastaan."
"Suurellako miesvoimalla?"
"Kuninkaallinen osasto pysyy teille uskollisena sisäpuolella
vallejansa."
"Riittävä vastaus. Tämä yhtyy tuohon toiseen vehkeesen. Meille tulee
vähäisen vaivaa. Oletteko kutsuneet Honainia?"
"Olen, herrani."
"Menkäät ja katsokaat, että tästä lähettiläästä pidetään huolta
soveliaalla tavalla, ja, Pharez -- tulkaat likemmäksi; älkäät antako
kenenkään puhua heidän kanssaan: Te ymmärrätte?"
"Teidän korkeutenne luottakoon minuun."
"Abidan jäi henkiin. Hän ei pääsne yhtä onnellisesti tällä kertaa.
Minun täytyy tavata Scherirah'ta. Minä epäilen suuresti -- mitä tämä
on? Enemmän uutisia!"
Kolmas Tatari astui sisään.
"Teidän korkeutenne mieliksi, tämä Tatari oli saapunut Syrian
rajoilta."
"Käy vastainen tuuli, minä en epäile enään. Puhukaat suunne puhtaaksi,
mies!"
"Herra! Suokaat minulle anteeksi; minä tuon vaan surullisia sanomia."
"Sanokaat kaikki!"
"Herra Medad lähetti minut."
"No! Onko hän nostanut kapinaa? Tämä näyttää tarttuvalta taudilta."
"Voi! ei, ankara hallitsia, herra Medad ei ole ajatellut kuin sinun
kunniaasi. Voi! voi! hänen täytyy nyt suojella sitä pelättäviä, monin
verroin väkevämpiä vihollisia vastaan. Herra Medad käski minun mennä
kalifin eikä kenenkään muun puheille ja kertoa teidän korkeudellenne,
että samana hetkenä, jolloin se tulitorni, joka ilmoitti uuden kuun
juhlan, sytytettiin Libanonilla, Rumin sultani ja entinen arabialainen
kalifi levittivät profeettansa lipun suuren sotarinnan eteen ja astuvat
nyt Bagdadia päin."
"Ilmeinen salaliitto! Onko Honain tullut? Kutsukaat heti kokoon
visirien neuvosto. Maailma on nousnut minua vastaan. Hyvä! rauha on
alkanut iljettää minua. He eivät tapaa minua uinailemasta!"