"Hän on saanut sormuksen! Mitä tämä on? mitä tämä on? Schirene! oletko
sinä mennyt? Ei, ei suinkaan. Hän laskee leikkiä. Jabaster! Pettäjän
pää! Kuulkaat! Pharez, Pharez!"
"Herra."
"Menikö kuningatar tuota tietä?"
"Meni, herra."
"Kyynelet silmissä?"
"Ei! hyvin iloisena!"
"Nouda Honain -- nouda nuolen nopeudella. Honain! -- Honain! Hän
vartioi tuossa ulkona. Minä olen elänyt elämäni parhaan osan, se on
aivan varmaa. Minun sydämeni halkee. Schirene laskenee leikkiä! Haa!
Honain. Suo anteeksi tämä hämmentynyt katsanto. Joudu asesaliin! joudu,
joudu!"
"Miksi, herra?"
"Niin! miksi -- miksi! Päätäni pyörryttää. Sinun veljesi -- sinun suuri
veljesi -- kuningatar -- kuningatar on vienyt minun sinettisormukseni,
se on, minä annoin sen hänelle. Joudu, joudu! taikka hetken perästä
Jabaster ei ole enää. Hän on mennyt. Pharez! sinun käsivartesi -- minä
tainnun!"