Päälliköt menivät eri taholle ryhtyäkseen tarpeellisiin
matkahankkeisin. Sanoma, että armeija kohta lähtisi Bagdadiin, levisi
pian koko leiriin ja herätti mitä suurinta innostusta. Joka käsi oli
työssä, purkasi teltoja, varusti aseita ja hevosia. Alroy vetäytyi
majaansa. Varjostimet olivat suljetut. Hän oli yksinään ja vaipui
syvään miettimiseen.
"Alroy!" lausui yksi ääni.
Hän vavahti ja katsahti ylös. Hänen edessään seisoi profetissa Ester.
"Ester! Sinäkö se olet?"
"Alroy! Älä astu Babeliin."
"Kuinka?"
"Niin totta kuin elän, Herra on käskenyt niin. Älä astu Babeliin."
"Enkä nauttisi ihaninta voittoani, tyttö?"
"Älä astu Babeliin."
"Mikä sinua pelottaa?"
"Älä astu Babeliin."
"Minäkö muuttaisin kohtaloani ilman mitään syytä?"
"Herra on puhunut. Eikö siinä ole syytä?"
"Minä olen Herran voideltu. Hänen varoituksensa ei ole tavannut minua."
"Nyt se tapaa sinun. Ylenkatsooko kuningas Herran profetissaa? Se on
Ahabin synti."
"Sinuako ylenkatsoisin? Sitä suuta ylenkatsoisin, joka on voittojeni
julistaja? Se olisi sulaa Jumalan pilkkaa. Ennusta triumfia, Ester,
eikä Alroy koskaan epäile innostustasi."
"Hän epäilee sitä nyt. Minä näen, että hän epäilee sitä nyt. Oi
kuninkaani, minä sanon taas: älä astu Babeliin."
"Kaunis tyttö, sinun silmäsi leimuavat. Ken voi katsella niitten
ihmeellistä ja kirkasta loistoa ja epäillä, että Ester on Jumalalta
innostettu! Tyynny, suloinen tyttö, joku unelma häiritsee
mielikuvitustasi."
"Alroy, Alroy, älä astu Babeliin."
"Minussa ei ole yhtään pelkoa -- minä olen lumottu."
"Voi minua! Hän ei tahdo kuulla minua. Kaikki on hukassa!"
"Kaikki on voitettu, ihana tyttö."
"Minä soisin, että olisimme Pyhällä Vuorella ja katselisimme pyhän
Sionin tähtiä."
"Ester", lausui Alroy, lähestyen ja lempeästi tarttuen hänen käteensä,
"Idän pääkaupunki levittää pian ihmeensä silmiesi eteen. Valmista
itseäsi kummia katsomaan. Tyttö, me emme ole enään erämaassa. Unhota
vaihtelevat mielenjohteesi. Tule, lapseni, valitse itsellesi puoliso
päällikköjeni joukosta, ja minä annan kuningaskunnan sinun
morsiuslahjaksesi. Minä näkisin mielelläni kruunun sinun korkealla,
kuninkaallisella otsallasi. Se ansaitsee sen hyvin."
Profetissa käänsi mustat silmänsä kokonaan Alroy'ta kohden. Mitä hänen
mielessänsä liikkui, sitä ei nähty eikä lausuttu.
Hän katseli tarkoin voittajan levollisia ja tutkimattomia kasvoja, hän
sysäsi pois hänen kätensä ja riensi ulos teltasta.