Avara ja tärkeä Aderbeidshanin maakunta, jonka pääkaupunki Hamadan oli,
oli syntynyt muinaisesta Mediasta. Yksi ainoa tappelu ratkaisi koko
maakunnan kohtalon. Nehavendin lakealla Alroy kohtasi Kermanshah'n
atabekin kiireisesti nostetut joukot ja hajoitti ne tykkönään.
Kuukauden kuluessa oli jokikinen Aderbeidshanin kaupunki myöntynyt
uuden Hebrealaisen ruhtinaan valtaan, ja, jättäen Abnerin päättämään
Luristanin valloittamista, Alroy lähti Persiaan.
Alroy'n arvaamaton ja hillitsemätön edistyminen herätti Togrulin,
Persian turkkilaisen sultanin, hänen hekumallisesta huolettomuudestansa
Nishaburin palatseissa. Hän käski emirejänsä kohtamaan itseään
keisarillisessa Rhey'n kaupungissa, että he yhdellä voimakkaalla
ponnistuksella kukistaisivat hävyttömän kapinoitsian.
Uskonto, urhollisuus ja nero innostuttivat kilvan Alroy'n aseita, mutta
epäilemättä autti häntä suuresti hänen kummallisen ja kaikkialle
hajonneen kansansa vanha samantunteisuus, joka aina toimitti
hänelle varhaisia tietoja kaikista vihollisen liikunnoista. Ilman
minkäänlaisitta hankkeitta hän sai asianajajia joka hovissa ja leirissä
ja neuvoskunnassa; näitten avulla hän tiesi edeltäpäin vastustajiensa
tuumat ja käytti yksin heidän taitoansakin heidän tuhoksensa.
Keisarillinen Rhey'n kaupunki valloitettiin yöllä äkkinäisellä
päällekarkauksella, ryöstettiin ja poltettiin poroksi. Ne pelästyneet
ja säikähtyneet emirit, jotka pelastuivat, pakenivat sultani Togrulin
luo, repien partaansa ja ennustaen maailman lähestyvää loppua.
Nishaburin palatsit kaikkuivat isäntänsä kirouksista, joka sadatellen
juutalaisia koiria ja juhlallisesti luvaten pilgrimiretkeä Mekkaan,
asettui kirjavan armeijan etupäähän ja riensi Irakin tasangoille
Alroy'ta voittamaan.
Persialaisten joukot olivat ainakin viisi kertaa lukuisammat kuin
Hebrealaisten. Paitsi jommoistakin osastoa Seldshukeja oli myöskin
Kaukasos laskenut liikkeelle eriskummaiset asukkaansa oikea-uskoisten
rivejä tihentämään. Baktiarin sivistymättömät heimokunnat pestattiin
nekin turmiollisin jousinensa, ja rajut Turkomanit, joita sultanin
kulta oli houkutellut, luopuivat ajaksi vapaudestansa ja pudistivat
pitkiä peitsiänsä hänen sotarinnassaan.
Mutta mitäpä hurjasta Baktiarilaisesta, mitäpä rajusta Turkomanista,
mitäpä harjaantuneesta ja ylpeästä Seldshukista Abrahamin, Isaakin ja
Jakobin Jumalan soturin rinnalla? Ensi ryntäyksessä Alroy'n onnistui
katkaista Togrulin leveälle ulottuva keskusta ja eroittaa Turkkilaisten
suurempi osa heidän vähemmän harjaantuneista kumppaneistaan.
Medialaisen ratsuväkensä etupäässä Messias kävi Kaukason soturein
kimppuun ja hävitti ne perin juurin. Baktiarin hurjat laumat ampuivat
nuolensa vihollisiansa vastaan ja lähtivät pakoon, ja rajut Turkomanit
ryöstivät oman päällikkönsä kuormaston.
Turkkilaiset itse taistelivat ankarasti; vaan kun heidän liittolaisensa
olivat jättäneet heidät ja haltiokas vihollinen ympäröitsi heitä,
heidän ponnistuksensa olivat turhat ja heidän tuhonsa hirveä. Togrul
surmattiin, kun hän johdatti hurjan rohkeata, vaan hyödytöntä
päällekarkausta, ja hänen kuolemansa jälkeen tappelu näytti ennemmin
teuraukselta kuin taistelolta. Tanner peittyi Seldshukien hyytyneellä
verellä. Armoa ei annettu eikä pyydetty. Kaksikymmentä tuhatta valittua
soturia kaatui Turkkilaisten puolelta; tähteet ajettiin hajalle ja
pääsivät vuorille. Jättäen Scherirah'n järjestystä palauttamaan, lähti
Alroy seuraavana aamuna Nishaburia päin, kolmen tuhannen hevosmiehen
seuratessa, ja vaati kaupunkia antaumaan, ennenkuin asukkaat saivat
tiedon sultaninsa tappiosta ja kuolemasta. Persian pääkaupunki vältti
Rhey'n kohtaloa häpeällisen sovinnon ja korkean veron kautta. Kosroein
ja Gashnovidein aarteet lähetettiin Hamadaniin, jolle aurinko koitti
vaan tuodakseen sanomia jostakin voitosta tai valloituksesta.
Sillä välin kuin Alroy mielensä mukaan määräsi rauhan ehdot Nishaburin
palatseissa, oli Abner haltuunsa saattanut Luristanin, astunut vuorten
poikki ja tunkeunut Persiaan niillä lisäjoukoilla, joita hän oli
Jabasterilta saanut. Uskoen uutten valloituksiensa hallinnon ja
miehittämisen tälle urhoolliselle päällikölle, palasi Alroy Persian
voittajien kanssa rientomarsseissa Hamadaniin niitten tietojen
johdosta, jotka olivat hänelle tästä kaupungista lähetetyt.