"Juo", sanoi Kisloch, Kurdilainen, Kalidaalle, Indialaiselle; "sinä
unhotat, kumppani, ettemme enää ole mahomettilaisia."
"Viini maistuu minusta erittäin makealta, kun sitä juo kultaisesta
pikarista", lausui Guebriläinen. "Minä sain tämän kalun tänään
basaarissa", hän lisäsi, näyttäen komeata, juveleillä koristettua
vaasia.
"Minä luulin, ettei ollut lupa ryöstää", irvisteli Neekeri.
"Ei olekaan", vastasi Guebriläinen; "mutta saammehan ostaa, mitä
tahdomme -- vasta maksettavaksi."
"No, minä puolestani olen kohtuullinen mies", arveli Kalidas,
Indialainen, "enkä tahtoisi vahingoittaa edes näitä kirottuja
turkkilaiskoiria. Minä en ole leikannut poikki isäntäni kaulaa, vaan
ainoastaan muuttanut hänet portinvartiakseni ja tyydyn itse hänen
haremiinsa, hänen kylpemöihinsä, hänen kauniisin hevosiinsa ja muihin
pikku kaluihinsa."
"Mimmoisissa majoissa me olemme! Ei mikään vedä vertoja oikealle
Messiakselle!" huudahti Kisloch hyvin hartaasti.
"Ei mikään", vastasi Kalidas; "vaikka totta puhuen minä en paljon
luottanut Salomonin valtikan voimaan, ennenkuin hänen majesteettinsa
löi sillä tuon urhoollisen Seldshukin pään halki."
"Mutta nyt ei tarvitse sitä enään epäillä?" lausui Guebriläinen.
"Me olisimme todella uskottomia, jos nyt epäilisimme", vastasi
Indialainen.
"Kuinka onnellista", irvisteli Neekeri, "että minä, jolla ei ollut
mitään uskontoa ennen, nyt olen tavannut oikean!"
"Tosiaan onnellista!" sanoi Guebriläinen. "Millä nyt huvitamme itseämme
tänä yönä?"
"Mennään kahviloihin ja juotetaan Turkkilaisille viiniä", ehdoitti
Kalidas, Indialainen.
"Entä, jos pistäisimme jonkun moskean tuleen?" kysyi Kisloch,
Kurdilainen.
"Minä tein vähän koiruutta tänä aamuna parille dervishille", sanoi
Guebriläinen. "Minä kohtasin yhden niistä, joka kerjäsi almuja ja jonka
oli toisessa poskessa läpitse pistetty rautalanka; minä otin kiinni
toisen dervishin, lävistin hänen nenänsä ja sidoin molemmat yhteen!"
"Ha! ha! ha!" Neekeri naurahti.