Paahtava aurinko, sininen ja polttava taival, joka taholla korkeita,
jylhiä vuorenselänteitä, mustia rotkoja, syviä onkaloita, pohjattomia
kuiluja!
Yksityinen olento liikkui etäällä. Nääntyen ja ponnistellen pilgrimi
verkalleen kiipesi jyrkkää ja kivistä polkua ylös.
Helteisinä hetket vierivät; pilgrimi saapui viimein vuoren huipulle,
vähäiselle ja ryhmyiselle ylängölle, joka oli täynnä summattoman suuria
murenneita ja kuumentuneita kallionlohkareita. Kaikki oli autiota: ei
mitään lähdettä, ei mitään nurmea; linnut ja hyönteiset olivat yhtä
äänettöminä. Kuitenkin tämä oli vuoren huippu: ei mitään korkeampaa
kukkulaa kohonnut mistään; pilgrimi pysähtyi ja hengitti huokeammin, ja
vieno hymy ilmestyi hänen voipuneissa ja juhlallisissa kasvoissaan.
Hän levähti hetken; hän otti laukustaan muutamia heinäsirkkoja ja
hunajaa ja vähäisen vesileilin. Hänen ateriansa oli lyhyt ja
yksinkertainen. Hänen palava halunsa päästä määräpaikalle ennen yön
tultua pakoitti häntä kulkemaan eteenpäin. Ennen pitkää hän oli astunut
ylängön poikki ja alkoi mennä vuorta alaspäin. Yksinäinen öljypuu tuli
näkyviin, tuosta kokonainen ryhmä, ja pian ryhmät muuttuivat lehdoksi.
Hänen tiensä polvitteli mieluisassa ja kauan kaivatussa siimeksessä.
Hän tuli ulos lehdosta ja huomasi, että hän oli käynyt vuorenkylkeä
alas enemmän kuin puoliväliin. Tämä päättyi äkisti kovin pimeään ja
soukkaan rotkoon; toiselta puolen nousi vuori, jonka korkeata rinnettä
seppelöitsi kaupunki, sievästi yleten loivalta kalteelta.
Ei voisi ajatella mitään niin autiota, kolkkoa eikä kauhistavaa kuin
ympäröivää maisemaa, jota ei ainoakaan viljelyksen jälki valaissut.
Kaupunki seisoi ikäänkuin viimeinen gladiatori häviön amfiteaterilla.
Sitä ympäröitsi korkea, torneilla varustettu muuri, jonka
rakennustapa oli pilgrimille tuntematon: portteja vipusiltoineen ja
nostoristikkoinensa, neliskulmaisia torneja, ja ampumareikiä
joutsimiehiä varten. Etuvartiat, puettuina teräkseen ja kiiltäen
auringonlaskussa, astuivat säännöllisillä väli-ajoilla valppaina pitkin
muuria, ja eräästä korkeasta tornista liehui lippu, lumivalkoinen
lippu, punainen risti keskellä!
Vankeuden Ruhtinas näki viimein isiensä kadotetun pääkaupungin.