Tarina kertoilee, ettei Salomonin valtikkaa voisi löytää kuin
muinaisten Hebrealaisten hallitsiain tuntemattomista hautakammioista,
ja ettei kenenkään käynyt siihen koskeminen, jokei ollut heidän
jälkeisiänsä. Varustettuna sillä kabbalistan talismanilla, joka oli
johdattava häntä hänen kammottavassa ja vaikeassa etsinnössään, aloitti
Alroy retkeänsä pyhää kaupunkia kohden. Siihen aikaan sekä Juutalaiset
että kristityt olivat suuresti mieltyneet tämmöisiin pyhiin
vaelluksiin.
Vankeuden Ruhtinaan tuli suunnitella tietänsä niitten avarain
erämaitten halki, joitten reunoja hän oli Hamadanista paetessaan
ainoastaan sivunnut. Seuraten karavanin jälkiä hän aikoi kulkea
Babyloniin tai Bagdadiin. Hänen matkansa Kalifein pääkaupungista
Jerusalemiin oli verraten helppo; mutta Bagdadiin päästäksensä hänen
täytyi nähdä vaivoja ja vaaroja, joittenka tieto olisi saattanut
jokaisen toivottomaksi, joka ei pitänyt itseänsä kaikkivaltiaan ja
erityisen sallimuksen suojelmana.
Puettuna ainoastaan karkeaan, mustaan kauhtanaan, jommoista Kurdit
tavallisesti käyttivät, vyötäröillä köysi, johon tikari oli pistetty,
pää paljaaksi kerittynä ja peitettynä isolla, valkoisella turbanilla,
joka suojeli häntä helteeltä, jalat yksinkertaisissa varvaskengissä,
sauva kädessä, kantaen hartioillaan laukullista kuivattua lihaa ja
paahdettuja jyviä, ja nahkaista vesileiliä, katso, pyrkien Persian
polttavien hieta-aavojen yli astuu nuorukainen, jonka elämä oli tähän
asti ollut lakkaamaton unelma kotoisessa ylellisyydessä ja viattomassa
hempeydessä.
Hän käveli lämpimät yöt taikka varhaiset, tähdikkäät aamut. Päivät
hän lepäsi, iloisena, jos hän sai laskeuta jonkun armeliaan lähteen
viereen palmupuitten varjoon taikka karkoittaa metsäkauriin hänen
lepopaikastaan kolkkojen kallioin okaisesta pensastosta. Kun tämmöiset
neuvot puuttuivat, hän heittäysi hiekalle ja teki sauvastaan ja
turbanistaan teltan.
Kolme viikkoa oli kulunut siitä kuin hän jätti kabbalistan luolan.
Tähän asti hän ei ollut kohdannut ketään inhimillistä olentoa. Erämaa
kävi vähemmän kuivaksi. Niukka kasvillisuus nousi höysteisemmästä
maasta; lakea muuttui törmäiseksi; metsäkasvien haju virkistytti hänen
aistejaan, ja hänen silmiänsä ilahutti joka puvultaan loistava, kulkeva
lintu -- pilgrimi niinkuin hän itse, mutta iloisempi.
Ennen pitkää näkyi vehmasto soreita palmupuita, näkyivät näitten
pitkät, hoikat varret ja notkistuvat höyhenlatvat, hiukeavina ja
ihanina. Yliympäri vihantava nurmi hohti ikäänkuin smaragdi: hopeiset
virrat vuotivat solisevasta, likeisestä lähteestä, kiertäen valkoisia
vöitänsä vaaleanviheriäiseen kenttään. Vehmastosta kuului kyyhkyisten
hellä laulu, ja suuret joukot iloisia ja kimaltavia perhosia,
lehahdellen kirjavan läikkyvillä siivillänsä, tanssivat pelottomina
kirkkaassa ilmassa. Kaunis ja vilpas kosteikko!