VILLE. Rah, mitä nyt joutavia! (Menee taakkoineen sisään.)

KUSTAAVA. Mutta olisi se hyvä ollut sinulle saada se Kaisa pois ja

toinen miniä sijaan.

HETA. Kuka sitäkään tietää!

KUSTAAVA. Tiedän minä sen kuitenkin, ettei se Raisa sinulle alunpitäen

ollut mieluinen, eihän?

HETA. Jumalan tahto. Mutta eihän se nyt huonokaan ole.

KUSTAAVA. Väkisinhän se tuli kuitenkin, kun ei Asarias silloin Annia

saanut.

HETA. Siksipä se Asarias Annia nyt vielä onnettomuudessaan muistelee ja

omakseen toivoo.

KUSTAAVA. No, kukapa sen tietää, ehkä se toivo vielä toteutuukin, kuka

sen tietää.

VILLE (palaa kiireesti sisältä). Käykää pois sieltä sisään pian!

Asarias näkyy jo tulevan rannasta takaisin.

KUSTAAVA. Tulkoon! Ja parhaaksi tuleekin.

HETA. Niin, Ville, minun täytyy saada puhutella häntä nyt.

VILLE. Hullujako te olette! Hänhän suuttuisi minuun silmittömästi.

HETA. Rauhoittaahan minun pitää poikaparkaani.

KUSTAAVA. Niin, niin, anna meidän jo!

VILLE. Rauhoittaa? Vielä hän hurjemmaksi vain siitä kävisi. Minähän

häntä olen koettanut rauhoittaa. (Ajaa Hetan ja Rustaavan sisään.)

Menkää, menkää pian! Muuten meidät tässä vielä riitelemässä yllättää.

So!

HETA. No, jos niin luulet, niin... Mennään sitten!

KUSTAAVA. Kun ei enää ihmisten näkyvissä saa olla!

(Hän ja Heta rientävät toisiaan tuuppien sisään.)

VILLE (heidän jälkeensä). Minä kyllä kutsun kaikki sitten, jahka

olen hänelle asian selvittänyt. Pysykääkin alallanne siellä siksi!

(Itsekseen.) No, jo tästä koko soppa tuleekin, kun nuokin pääsivät

kauhaa kiertämään! Ei tässä auta muu kuin toimittaa mies makuulle.

(ASARIAS ilmestyy perälle, astuen hyvin väsyneesti.) Rah! Siinäkö sinä

jo olet?

ASARIAS. Eivätkös silmäsi enää erota?

VILLE. Erottaahan sinut, mutta missäs ne sotkut ovat?

ASARIAS. Kuule, Ville! Akkojen töihin minä en rupee.

VILLE. No! Enhän minä siihen pakota. Mutta mitäs se Anni siihen sanoo?

ASARIAS. Häh! Anniko?

VILLE. Niin, niin. Hänellehän sinä lupasit tehdä kaikki, mitä käskee.

ASARIAS. Sano, että olen tällä kertaa niin väsynyt, etten jaksa.

(Heittäytyy rentonaan laudalle.)

VILLE. Keskenkö se pesu sitten sulta jäikin?

ASARIAS. Kesken. Raukaisee niin, että nukun siihen paikkaan.

VILLE. Elä toki siihen! Onhan aitassa vuode, niinkuin sinulle sanoin.

ASARIAS (nousten). No, minä lähden sinne.

Umpisolmu · 第 27 / 33 题