KAISA. Antaa hänen nyt sitten tehdä urakkansa loppuun.
ANNI. Eihän hän siitä iltaankaan valmistu.
VILLE. Ammoin siksi kun rovasti tulee. Minä käyn hänet hakemassa pois,
jahka on vähän aikaa siellä molskutellut.
KAISA. Ei, Ville. Nyt ei auta muu kuin pysyä tosissaan loppuun asti, kun
tämän olen kuullut ja nähnyt.
VILLE. Ihanko todenperään eroon asti?
ANNI. Eihän nyt toki, Kaisa?
KAISA. Rovastiin asti. Tulkoon mikä ryöppy tahansa!
VILLE. Niinkö tahdot?
KAISA. Niin tahdon. Ja sitä puhun äidillekin.
ANNI. Anna olla, Kaisa!
KAISA. Enkä anna.
VILLE. No kuinka vain sitten. Ehkä tuo ei haittaa tulevaisuuden
varalle.
(HETA ja KUSTAAVA tulevat portaikolle.)