VILLE. Hyvästi! Hyvästi! (Viittaa kädellään portaikolle päin.) Saatte
tulla jo! ('ANNI ja KAISA tulevat portaikolle.)
KAISA. Joko hän meni?
ANNI. Ihanko todenperään meni?
VILLE. Meni. Ja sen se teki rakkaus, joka on "suurin näistä kaikista",
kun uskoo ja toivoo.
KAISA (tulee pihaan). No, enpäs olisi uskonut.
ANNI (tulee myös). Ihan minun jo on sääli Asariasta.
KAISA. Minun ei vähääkään.
VILLE. Ja niin oli sokea ja kuuro, ettei huomannut Kaisan hänelle koko
ajan ikkunasta puhuvan.
ANNI. Eikä minuakaan näy tuntevan ollenkaan.