Hänen Majesteetilleen annettava adressi oli näin kuuluva:
Suurivaltaisin, Kaikkeinarmollisin Keisari ja Suuriruhtinas!
Teidän Keisarillisen Majesteettinne Julistuskirja viime helmikuun 3/15
päivältä on kaikkialla Suomessa herättänyt hämmästystä ja surua.
Suomen kansan ikivanhan oikeuden olla edustajainsa, Valtiosäätyjen,
kautta osallisena lainsäädännössä, vahvisti ikuisiksi ajoiksi Keisari
Aleksanteri I, jonka muistoa me siunaamme. Tämä oikeus on autuaasti
poismenneiden Keisarien, Aleksanteri II ja Aleksanteri III suosiosta
yhä kehittynyt ja lähemmin järjestynyt.
Mutta niiden perussäännösten mukaan, jotka julkaistiin julistuskirjan
ohessa, eivät Valtiosäädyt niissä asioissa, joiden selitetään
koskevan myöskin Keisarikunnan etuja, saisikaan enää olla osallisina
lainsäädännössä sellaisella päättämisoikeudella, joka niillä Suomen
perustuslakien mukaan on.
Täten on Julistuskirjan kautta järkytetty yhteiskuntarakennuksemme
kulmakivi. Allekirjoittaneet, Suomen kansalaiset kaikista
yhteiskuntaluokista, anovat alamaisesti, että Teidän Keisarillinen
Majesteettinne suvaitsisi kuulla sanojamme, kun me nyt Valtaistuimen
eteen esille tuomme syvät huolemme siitä kohtalosta, joka kohtaa
isänmaatamme, jos sen perustuslaillinen asema rupee horjumaan.
Kaikkein armollisin Keisari!
Ylevämielisten Hallitsijainsa turvissa ja lakiensa suojaamana on Suomi
lakkaamatta edistynyt, se on aineellisesti vaurastunut ja hengen
viljelyksessä varttunut. Kansa on uskollisesti koettanut täyttää
velvollisuutensa Hallitsijoitaan ja Venäjän valtakuntaa kohtaan. Me
tiedämme, että Venäjällä viime aikoina on ollut maallemme vihamielisiä
henkilöitä, jotka meitä solvaten ovat koettaneet herättää epäluuloja
Suomen kansan uskollisuutta ja rehellisyyttä kohtaan. Mutta me tiedämme
myös, että nämä solvaukset eivät perustu totuuteen. Ei ole olemassa
maata, jossa kunnioitus esivaltaa ja lakeja kohtaan olisi syvemmälle
juurtunut kuin Suomessa. Niiden yhdeksänkymmenen vuoden kuluessa,
joina se on ollut yhdistettynä mahtavaan Venäjään, ei ole järjestys
Suomen yhteiskunnassa kertaakaan häiriintynyt. Kumousopit eivät siellä
milloinkaan ole saaneet jalansijaa. Turvallisuuden ja onnen tunteet
ovat yhä enemmän lujittaneet niitä siteitä, jotka Suomesta ovat
tehneet eroittamattoman osan Venäjän valtakuntaa ja jotka kuitenkin
ovat sallineet Suomen kansan säilyttää ja kehittää omaa kansallista
luonnettaan ja olemustaan, jonka Jumala on sille antanut ja jota ei
mikään pakko voi muuksi muuttaa.
Me emme voi uskoa, että Teidän Keisarillisen Majesteettinne
korkea tarkoitus on ollut tällä julistuskirjalla uhata Suomen
oikeusjärjestystä ja sisällistä levollisuutta. Me päinvastoin uskomme,
että Teidän Majesteettinne tahtoo armossa suosiolliseen huomioonsa
ottaa ne tunteet, mitkä julistuskirja on herättänyt ja käskeä, että sen
määräykset ovat saatettavat yhdenmukaisuuteen Suomen perustuslakien
kanssa. Me emme voi sydämmistämme karkoittaa luottamusta Keisarin sanan
järkähtämättömyyteen. Mehän tiedämme kaikki, että meidän armollinen
Hallitsijamme on koko ihmiskunnalle julistanut, että vallan tulee
kunnioittaa oikeutta. Ja pienen kansan oikeus on yhtä kallis kuin
suurimmankin, sen isänmaan rakkaus on Kaikkivaltiaan Jumalan edessä avu
ja velvollisuus, joista se ei koskaan saa luopua.