Muutamia päiviä sen jälkeen kuin Cethegus oli asettunut
palkkasotureineen valitsemaansa asemaan Narseksen vasemmalle siivelle,
saapui tieto Hadrianuksen haudan valloittamisesta.
Koko Rooma oli siis taas roomalaisten hallussa. Roomassa ei ollut enää
ainoatakaan goottia -- eikä bysanttilaista, lisäsi Cethegus
ajatuksissaan.
Jos hän nyt saisi isaurilaisensa tribuunien johdolla kaupunkiin, olisi
hänen asemansa Narsesta vastaan vielä edullisempi kuin aikoinaan
Belisariusta vastaan, jonka hallussa oli osa kaupunkia.
Eräs sanansaattajista, jotka toivat tämän tiedon, antoi panttivankina
säilytetylle Aulukselle kirjeen Mocer-veljeksiltä. Kirje oli näin
kuuluva: "Morsian on toipunut pitkästä sairaudestaan. Jos sulhanen vain
joutuu, niin häät voidaan pitää ensi Iduksena. Tule, Aulus!"
Tämä oli sovittu merkki.
Cethegus ilmoitti asian roomalaisille ritareille.
"Hyvä on", sanoi Licinius päättäväisenä, "sittenhän voin hankkia
muistomerkin sille paikalle, missä veljeni kaatui Rooman ja Cetheguksen
puolesta."
"Niin, roomalaisten oikeus Roomaan on jääväämätön", lisäsi Salvius
Julianus.
"Pidä vain huoli siitä, ettei aikakautemme suurin rampa saa tietää
lähtöämme, ennenkuin olemme siksi kaukana, ettei hän saa enää meitä
kiinni. Meidän kai on lähdettävä salaa."
"Ei, se on mahdotonta", sanoi Cethegus. "Olen huomannut, että tuo
sankareista varovaisin on asettanut etuvartioita paljon ulommas meidän
asemiamme -- longobardilaisia sutosiaan, joita hän tukkii joka
paikkaan. Meidän etuvartijamme ovat hänen etuvartijapiirinsä
sisäpuolella.
"Vastoin hänen tahtoaan emme voi lähteä.
"On paljon viisaampaa keskustella asiasta julkisesti hänen kanssaan.
"Hän voi estää lähtömme, jos hän tahtoo.
"Mutta hän myöntyy siihen -- sen saatte nähdä. Ilmoitan hänelle
päätökseni ja hän hyväksyy sen varmasti."
"Päällikkö, se on suurenmoista, mutta uskallettua."
"Se on ainoa mahdollisuus."
"Sinä olet, kuten aina, oikeassa, Cethegus", sanoi Salvius Julianus
vähän aikaa mietittyään. "Väkivalta ja viekkaus ovat turhia. Jos hän
suostuu, niin minä myönnän, että pelkoni --"
"Johtui valtiomies Narseksen arvostelemisesta liian suureksi.
"Suunnaton miesjoukko on säikähdyttänyt teitä, samoin Narseksen
päällikkötaito, jota ei voi kyllin suureksi arvostella.
"Minä myönnän, että Taginaen luona näytti hyvin uhkaavalta. Mutta kun
minä vielä elän, olivat nuo otaksumat -- erehdyksiä.
"Minä lähetän teidät Narseksen luo esittämään pyyntöni. Te olette
epäluuloiset. Tarkastakaa te häntä parhaanne mukaan.
"Menkää ja sanokaa hänelle, että roomalaiset haluavat laskea minut,
kaupunkinsa prefektin, muuriensa sisälle jo ennen Tejan goottien
lopullista kukistumista.
"Kysykää puolestani, salliiko hän minun heti lähteä isaurilaisineni
Roomaan vai pitääkö hän sitä sopimuksemme rikkomisena. Vastoin hänen
tahtoansa en lähde minä eivätkä isaurilaisetkaan."
Tribuunit lähtivät Narseksen luo ja Piso virkkoi heille teltasta
lähtiessään matkaeväiksi: "Narseksen kainalosauva on tehnyt henkenne
pitemmäksi aikaa käyttökelvottomaksi kuin paimenpojan sauva sormeni."
Kun kaikki olivat lähteneet, riensi Syphax herransa luo.
"Oi herrani", sanoi hän levottomana, "varo tuota sairasta miestä, jolla
on rauhallinen, läpitunkeva katse.
"Minä kysyin taas viime yönä neuvoa käärmeoraakkelilta. Minä katkaisin
jumalani päältään luoman nahkan kahteen osaan ja panin molemmat
hiilille. Palanen 'Narses' eli paljon, paljon kauemmin kuin palanen
'Cethegus'.
"Ehkä saisin koettaa vielä kerran. -- Sinä tiedät, että tällä tikarilla
tehty naarmukin tappaisi hänet heti. -- Mitä siitä, jos he
seivästävätkin Syphaxin, Hiempsalin pojan.
"Viekkaus siinä ei auta. Pitkäpartojen ruhtinas nukkuu hänen
teltassaan, vuode aivan oven edessä. Seitsemän sutosta nukkuu
kynnyksellä. Herulit ovat ovenvartijoina. Olen käskysi mukaan tutkinut
hänen elintapojaan joka päivä Helvillumista lähdettyämme. Telttaan
tuskin kärpänenkään pääsee herulien ja longobardien huomaamatta.
"Mutta julkisesti, päivällä, hyppäys hänen kantotuoliinsa -- ihohaava
ja hän on neljännestunnissa vainaja."
"Ja jo aikaisemmin sekä Syphax, Hiempsalin poika -- että Cethegus.
"Ei.
"Mutta kuule. Olen saanut selville, missä päällikkö pitää salaiset
keskustelunsa Basiliskoksen ja Alboinin kanssa.
"Ei teltassa -- leirissä on tuhansia korvia -- vaan kylpiessään.
"Lääkärit ovat määränneet hänelle joka aamu mutakylpyä Bajaen lahdella.
Häntä varten on mereen rakennettu kylpykoju, jonne pääsee vain
venheellä.
"Basiliskos ja Alboin ovat ennen näitä kylpymatkoja niin tyhmiä ja
tietämättömiä kuin konsaan -- Basiliskos ja Alboin.
"Mutta kun he palaavat, ovat he aina täynnä Narseksen viisautta. He
tietävät, mitä Bysantissa on tapahtunut ja paljon muutakin.
"Kylpykojun ympärillä on kaislikko. -- Syphax, osaatko sinä sukeltaa?"
"Kyllä voin olla siksi kauan veden alla", sanoi Syphax jonkinlaisella
ylpeydellä, "että vaikeasti pyydystettävä ja epäluuloinen krokotiili
kotimaani virroissa luuli minua kaislikkoon heitetyksi gasellin
raadoksi ja kauan katseltuaan aikoi käydä kimppuuni. Silloin työnsin
veitseni sen vatsaan.
"Tuo pienisilmäinen Narses muistuttaa hiukan krokotiiliä. Saa nähdä,
enkö petkuta häntäkin sukeltamistaidollani."
"Oivallista, pantterini maalla, sorsani vedessä."
"Minä syöksyn tuleenkin sinun vuoksesi, skorpiooni."
"Kuuntele Narseksen, Basiliskoksen ja Alboinin välistä keskustelua."
"Se sopii vallan mainiosti erääseen toiseenkin yritykseeni.
"Useampana päivänä peräkkäin eräs kalastaja, joka heittää aamuin illoin
verkkonsa mereen eikä saa mitään, on antanut minulle kaikenlaisia
merkkejä.
"Minä luulen, ettei hän välitä niin paljon kaloista kuin minusta.
"Mutta Alboinin pitkäpartaiset sudet ovat aina kintereilläni.
"Kenties saan sukellusmatkoillani tietää, mitä kalastajalla on asiaa."