Nopeasti goottikansan kohtalo lähenikin ratkaisuaan.
Kivi vieri rotkoon.
Kun Narses oli tullut tuntoihinsa ja saanut tietää, mitä hänen
tainnoksissa ollessaan oli tapahtunut ja tehty, hän käski vangita
Liberiuksen ja lähettää hänet Bysanttiin vastaamaan teostaan.
"En silti tahdo väittää", sanoi hän uskotulleen Basiliskokselle, "että
Liberius olisi tehnyt väärän päätöksen.
"Olisin itse tehnyt samoin.
"Mutta olisin menetellyt niin muista syistä.
"Hän tahtoi ennen kaikkea pelastaa ystävänsä ja samalla kymmenentuhatta
miestä.
"Se oli virhe. Ne olisi pitänyt uhrata, kun ratkaisijana oli Liberius.
"Sillä Liberius ei voinut olla täydellisesti selvillä sodan tilasta.
"Liberius ei tiennyt, -- kuten Narses tietää -- että goottien
valtakunta oli tuomittu perikatoon tämän taistelun perästä. On aivan
saman tekevää, tapahtuuko lopullinen ratkaisu Taginaen vai Napolin
luona. Sen vuoksi saattoi nuo kymmenentuhatta pelastaa ja täytyikin
pelastaa."
"Napolinko luona? Miksi ei Rooman luona? Etkö muista prefektin
peloittavia valleja? Etkö luule goottien rientävän Roomaan tehdäkseen
sen vallien takana kuukausimääriä sinulle vastarintaa?"
"Roomasta on kyllä pidetty huolta, vaikka siitä eivät tiedä gootit eikä
Liberiuskaan.
"Eikä sitä saa tietää aivan heti -- Cetheguskaan. Ole siis vaiti siitä
asiasta. Missä on nyt Rooman kaupunginprefekti?"
"Hän riensi edeltäpäin voidakseen heti aselevon päätyttyä hyökätä
goottien kimppuun."
"Oletko pitänyt huolta --"
"Ole huoletta.
"Hän aikoi ottaa mukaansa ainoastaan isaurilaisensa, mutta minä -- tai
oikeammin Liberius minun neuvostani -- annoin hänelle avuksi Alboinin
ja longobardit ja sinä tiedät --"
"Niin", virkkoi Narses hymyillen, "suteni eivät päästä häntä
silmistään."
"Mutta miten kauan --"
"Niin kauan kuin häntä tarvitsen. Ei hetkeäkään kauemmin.
"Tuo nuori kuninkaallinen ihmeiden tekijä makaa siis kilvellään.
"Nyt saattaa Justinianus täydellä oikeudella käyttää kunnianimeä
'Gothicus' ja taas nukkua rauhallisesti.
"Mutta tuskinpa hän -- Teodoran petetty leski -- enää koskaan voi
nukkua rauhallisesti."
Molemmat päälliköt Teja ja Narses olivat siis samaa mieltä goottien
valtakunnan kohtalosta.
Se oli hukassa.
Capraen ja Taginaen luona oli jalkaväen paras osa kaatunut.
Totila oli vienyt taisteluun kaksikymmentäviisituhatta miestä.
Näistä ei pelastunut täyttä tuhatta.
Molemmilla sivuistoillakin oli mieshukka melkoinen.
Niinpä ei kuningas Tejalla ollutkaan enempää kuin kaksikymmentätuhatta
miestä, kun hän lähti peräytymään etelään päin pitkin Via Flaminiaa.
Hänen kulkuaan jouduttivat herttua Guntariksen ja kreivi Grippan
johtaman pienen joukon avunpyynnötkin. Kaksi kertaa sitä suurempi
bysanttilaisjoukko oli näet laskenut maihin Rooman ja Napolin välillä,
johtajina Armatus ja Doroteos, ja käynyt sen kimppuun.
Häntä pakotti kiiruhtamaan myöskin Narseksen kamala takaa-ajo aselevon
päätyttyä, sillä hän otti taas käytäntöön entisen kauhean
menettelytapansa, "kulkevan muurin" goottien hävittämiseksi.
Kun longobardit ja Cethegus levähtämättä ajoivat gootteja takaa,
seurasi Narses heitä aivan hitaasti levittäen vasemmalle ja oikealle
kaksi kamalaa siipeä, jotka ulottuivat lounaassa suburbicarisesta
Tusciasta alkaen Tyrhenian mereen ja koillisessa Picenumin kautta
Jonian mereen saakka.
Kaikkialla, missä muuri kulki pohjoisesta etelään ja lännestä itään, se
tuhosi tieltään kaiken goottien suvun.
Tätä menettelytapaa helpotti suuressa määrässä se seikka, että
italialaiset rupesivat suurissa joukoin siirtymään goottien puolelta
bysanttilaisten puolelle.
Lempeän kuninkaan sijaan, joka oli heidät voittanut puolelleen, oli
tullut synkkä ruhtinas, jonka nimeäkin pelättiin.
Italialaiset eivät kuitenkaan siirtyneet siksi, että he olisivat
suosineet bysanttilaista hallitustapaa, vaan Narseksen ja keisarin
ankaruuden pelosta. Jokaista italialaista, joka piti barbaarien puolta,
uhattiin nimittäin kuolemalla.
Ne italialaiset, jotka vielä palvelivat kuningas Tejan sotajoukossa,
luopuivat siitä ja riensivät Narseksen joukkoihin.
Yhä useammin sattui, -- varsinkin Taginaen ratkaisevan taistelun
jälkeen -- että italialaiset naapurit, varsinkin ne, joiden oli
täytynyt luovuttaa gooteille kolmas osa tiluksistaan, ilmaisivat
goottilaiset uudisasukkaat "roomalaisille".
Sellaisissa paikoissa, missä italialaisilla oli suuri ylivoima, he
murhasivat gootit tai luovuttivat ne vankeina Narseksen tyrheniläiselle
tai jonilaiselle laivastolle.
Nämä seurasivat nimittäin hitaasti maasotajoukon marssia pitkin
Tyrhenian ja Jonian merien rannikkoja ja kuljettivat mukanaan
goottivangit.
Linnat ja heikommin varustetut kaupungit -- Totilan oli täytynyt
vahvistaa pientä joukkoaan näistä kootuilla miehistöillä -- joutuivat
useimmiten italialaisten käsiin.
Nämä hyökkäsivät nyt goottien kimppuun samoin kuin Totilan
valtaistuimelle noustua olivat hyökänneet bysanttilaisten kimppuun.
Sillä tavoin vallattiin Narnia, Spoletum ja Perusium.
Niissä paikoissa, missä gootit jaksoivat tehdä vastarintaa,
italialaiset ja bysanttilaiset alkoivat piirityksen.
Narses kulki täten eteenpäin kuin mies, joka kulkee kädet levällään
kapeaa käytävää pitkin ja työntää edellään kaikki, jotka aikovat
häneltä kätkeytyä, tai kuin kalastaja, joka kahlaa puroa ylöspäin
nuottaa vetäen. Hänen taakseen ei jää kalan sukuakaan.
Kauhuissaan kaikki gootit, jotka vielä saattoivat pelastua, pakenivat
vaimoineen ja lapsineen Narseksen rautaisen jyrän tieltä kuninkaan
sotajoukon luo, jonka turvissa pian oli paljon enemmän aseettomia kuin
sotilaita.
Itägootit olivat taas ryhtyneet vaellukseen kuten sata vuotta sitten.
Mutta nyt Narseksen rautainen verkko oli heidän takanaan ja heidän
edessään meri yhä kapeammaksi käyvän niemen kärjessä. Eikä heillä ollut
ainoatakaan laivaa pakoaan varten.