Narseksen sotajoukko oli todella valtavan suurenmoinen.
Ahne taloudenhoitaja Justinianus ei ollut tällä kertaa säästänyt.
Täysin käsin hän oli antanut.
Hänen luonteensa, joka oli omituinen sekoitus pikkumaisuutta ja
suurenmoisuutta, oli tällä kertaa kokonaan luopunut pikkumaisuudesta.
Pääkaupungin ja hovin suuret tapaukset olivat saaneet hänet hereille.
Hänen selvä, valtioviisas päänsä, joka paljon suuremmassa määrässä
harrasti ulkopolitiikkaa kuin valtakunnan sisäistä hoitoa, huomasi
goottien aiheuttaman vaaran koko laajuuden.
Moitteet, että hän oli tarpeettomilla hyökkäyksillä loihtinut esille
tämän vaaran, tekivät sen kukistamisen hänen velvollisuudekseen.
"Hän vihasi goottien nimeäkin ja lupasi juurittaa koko kansan pois
valtakunnastaan", kirjoitti Prokopius niihin aikoihin.
Narses oli vielä lisäksi säälimättömän katkerin sanoin kiihoittanut
häntä tämän velvollisuuden täyttämiseen ja samalla antanut parhaat
neuvot sen toteuttamiseksi.
"Vain germaanit voittavat germaanit", oli hän sanonut eräässä
neuvottelussa.
"Minä tarvitsen aasialaisten palkkasoturien lisäksi germaanien
metsäläisvoimia kukistaakseni gootit.
"Olen kauan varoittanut ärsyttämästä noita rauhallisia ihmisiä, jotka
eivät ole uhanneet meitä, ja kehoittanut kukistamaan persialaiset,
jotka ovat paljon vaarallisemmat.
"Sinä et totellut minua.
"Nyt, kun he ovat ryhtyneet hyökkäyssotaan, ovat he kaikkein
vaarallisimmat -- vielä vaarallisemmat kuin persialaiset, joiden kanssa
he muuten ovat ruvenneet liittoon.
"Nyt heidät täytyy tuhota millä hinnalla tahansa, sillä he ovat saaneet
selville valtakuntasi heikot puolet.
"Nyt on siis tunnuslauseeni: germaanivoimia avuksi germaanivoimia
murtamaan.
"Tunnen urhoollisen kansan, jonka kuninkaan poika on erittäin innokas
ryhtymään valloitussotiin vierailla alueilla."
"Kuka hän on?"
"Se on minun salaisuuteni. Pestaan henkivartioikseni villejä, rohkeita
miehiä hänen kansastaan.
"Mutta ei vielä riitä.
"Frankkien, herulien, gepidien on autettava.
"Frankeille sinä myönnät, mitä et kuitenkaan voi heiltä riistää -- sen
mitä he ovat valloittaneet Etelä-Galliassa, Massiliassa ja Arelatessa."
"Minä annan heille sen lisäksi oikeuden lyöttää kuninkaittensa
kuvilla varustettuja kultarahoja. Se kutkuttaa heidän lapsellista
turhamaisuuttaan -- sekä ruhtinasten että kansan. Mettiksen kuningas
Teudebert, jonka Totila sai puolelleen samoin kuin Pariisin kuninkaan
Childebertin, on nyt kuollut ja hänen nuori perillisensä Teudebald
kaipaa armoamme."
"Anna heruleille, noille aina nälkäisille palkanpyytäjille, palanen
Daciaa Singidunumin luota. -- He lähettävät sinulle palkkioksi
laumoittain hurjimpia poikiaan.
"Tee rauha niiden gepidien kanssa, jotka ovat mahdollisesti jääneet
longobardeilta eloon, ja anna heille takaisin Sirmium. He auttavat
sinua vanhoja vihollisiaan, Teoderikin ja Vitigeksen kansalaisia
vastaan."
"Niin paljon myönnytyksiä --"
"Me otamme heiltä ne taas pian takaisin, koiriltamme, joiden avulla
lähdemme ajamaan goottilaista jalopeuraa. Ilman heidän apuaan emme saa
sitä kukistetuksi."
Hän sai roomalaisten hallitsijan täydellisesti yhtymään tuumiinsa.
Kaikki keisarillisen rahaston varat, jonka keisarillinen saituri oli
aina valittanut olevan tyhjänä, annettiin nyt kitsastelematta Narseksen
käytettäväksi.
Ja tuo sangen vaatelias sotapäällikkö kerrassaan hämmästyi tähän saakka
huolellisesti kätkettyjen aarteiden runsautta.
Persialaisia vastaan käyty suuri sota, samoin kuin pienet sodat muiden
naapurikansojen kanssa lopetettiin uhrauksilla. Siten saatiin kokeneet
sotavanhukset, jotka olivat vuosikymmeniä palvelleet Belisariuksen ja
Narseksen joukoissa, mukaan taisteluun gootteja vastaan.
Ja kaikki entiset viholliset, joita vastaan oli tähän saakka taisteltu,
persialaiset, saraseenit, maurit, hunnit, sklavenit, gepidit, herulit,
frankit, bulgarit ja avarit lähettivät nyt hyvää palkkiota vastaan
sotilaitaan Narseksen joukkoon.
Trakiasta ja Illyriasta kutsuttiin kaikki asekelpoiset miehet kokoon.
Kolmetuhatta herulilaista ratsumiestä johtajina Vulkaris ja Vilmut,
seitsemäntuhatta persialaista ja joukko mitä huolellisimmin valittuja
gepidejä -- sataviisikymmentä hurjaa seikkailijaa johtajana Asbad --
pestattiin. Pariisin, Mettiksen ja Aurelianumin merovingit asettivat
Narseksen käytettäväksi kymmenentuhatta miestä jalkaväkeä
frankkivaltakunnan maista, frankkeja, burgundeja ja allemanneja.
Sitäpaitsi Narses sai, lukuunottamatta omia, erinomaisesti koulutettuja
alipäälliköltään, tällä kertaa käytettäväkseen Belisariuksen parhaat
päälliköt, jotka eivät koskaan ennen olleet toimineet Narseksen
johdolla. Noiden mahtavien vihamiesten arvoituksellinen sovinto ja joka
tahoilla solmittu rauha teki mahdolliseksi parhaiden sotajoukkojen ja
taitavampien päällikköjen lähettämisen Italiaan.
Niinpä olivat nyt Narseksen sotajoukossa erinomaiset ja hartaasti
toisiaan rakastavat arkontit Orestes ja Liberius, joita Bysantissa
tavallisesti kutsuttiin tuon erinomaisen ystävyyden vuoksi Oresteeksi
ja Pyladeeksi -- heidän innokas yhteistyönsä joka paikassa teki tuon
ystävyyden sotilaallisessakin suhteessa hyödylliseksi, joskin Taginaen
taistelussa tuo ystävyys osoittautui turmiolliseksi sotajoukolle
kokonaisuudessaan.
Näiden lisäksi oli Narseksen käskettävänä Cabades -- samannimisen,
entisen persialaiskuninkaan veljenpoika --, joka oli useine
alamaisineen aikoja sitten alistunut keisarin valtaan, Johannes,
Basiliskos, Valerianus, Vitalianus, Justinus, Paulus, Dagistaeos ja
armenialainen Anzalas -- kaikki erinomaisen eteviä päällikköjä.
Portuksen edustalla risteilevä, Roomaa vartioiva laivasto oli
Armatuksen johdossa, Sisilian ja Napolin välillä risteilevä Doroteoksen
johdossa.
Gootteja vastassa oli siis Capraen luona satatuhatta miestä johtajina
Narses ja Cethegus, jota paitsi kaksikymmentätuhatta miestä uhkasi
Roomaa ja Napolia.