Tällä välin nälkä ja porvarien niskoitteleminen oli Roomassa kohonnut
korkeimmilleen.
Nälkä harvensi laajojen vallien ennestäänkin pientä puolustusväkeä.
Turhaan koetti prefekti kaikkensa.
Turhaan hän ryhtyi kaikkiin keinoihin, käyttäen joskus väkivaltaa,
joskus hyvyyttä.
Turhaan hän kulutti rahojaan saadakseen kaupunkiin elintarpeita.
Ne viljavarastot, jotka hän oli tuottanut Sisiliasta ja kätkenyt
Kapitoliumiin, olivat syödyt melkein viimeiseen jyvään saakka.
Hän lupasi suunnattomia palkintoja jokaiselle laivalle, jonka onnistui
pujahtaa kuninkaan laivaston läpi ruokalastilla varustettuna,
jokaiselle palkkasoturille, joka uskaltaisi hiipiä piirittäjäin leirien
lomitse maaseudulle ja toisi sieltä ruokavaroja.
Totilan valppaus teki kaiken turhaksi.
Alussa prefektin lupaukset olivat saaneet muutamia yltiöpäitä
yrittämään ansaita rahaa.
Mutta kun kreivi Teja heitätti aina seuraavana aamuna heidän päänsä
vallien yli flaminisen portin luota, eivät rohkeimmatkaan enää
uskaltaneet lähteä yrittämään.
Kaatuneiden muulien lannasta maksettiin hyviä hintoja.
Nälkiintyneet naiset tappelivat keskenään rikkaruohosta ja nokkosista,
joita kasvoi soraläjissä ympäri kaupunkia.
Nälkä oli opettanut syömään mitä inhoittavimpia aineita.
Goottien leiriin muurien yli hiipineiden luopioiden luku oli tavattoman
suuri.
Teja ehdotti, että nämä ajettaisiin keihäiden kärjillä takaisin
kaupunkiin, jonka täytyisi sitä pikemmin antautua.
Mutta Totila käski ottaa heidät vastaan ja ruokkia hyvin. Siitä vain
oli pidettävä huoli, etteivät he saaneet nälissään ahmia liian paljon,
niin että kuolivat, kuten alussa oli tapahtunut.
Cethegus oli nykyjään valleilla joka yö.
Milloin mihinkin aikaan vuorokaudesta hän kävi itse keihäällä ja
kilvellä varustettuna tarkastamassa vartijoita vapauttaen tuon
tuostakin vartijan, joka oli niin uninen ja nälkäinen, että keihäs
tuskin kädessä pysyi.
Tällainen esimerkki vaikutti taas vähän aikaa elähdyttävästi
rohkeimpiin. Ilomielin auttoivat prefektiä kaikessa Liciniukset, Piso
ja Salvius Julianus sekä sokeasti uskolliset isaurilaiset.
Mutta kaikki roomalaiset eivät olleet yhtä innokkaita.
Ei esimerkiksi herkkusuu Balbus.
"Ei, Piso", virkkoi tämä kerran, "en kestä enää kauempaa.
"Tämä ei ole enää ihmisten elämää.
"Ei ainakaan minun elämääni.
"Pyhä Lucullus! En olisi koskaan uskonut joutuvani tällaisiin oloihin.
"Äskettäin annoin viimeisen, suurimman jalokiveni näädän puolikkaasta."
"Muistan senkin ajan", virkkoi Piso hymyillen, "jolloin panetit kokkisi
kahleisiin siitä syystä, että tämä oli antanut merikravun kiehua
minuutin liikaa."
"Oi merikrapu!
"Kalpean Vapahtajan laupeuden nimessä.
"Miten voit lausua tuon sanan, loihtia esille tuon kuvan?
"Antaisin kuolemattoman sieluni yhdestä kynnestä, vieläpä pyrstöstäkin.
"Eikä koskaan saa nukkua tarpeekseen.
"Ellei herää nälkään, niin vartijan torvi herättää."
"Katso prefektiä.
"Hän ei ole viimeisinä kahtena viikkona nukkunut neljäätoista tuntia.
"Hän makaa kovalla kilvellä ja juo sadevettä kypärästään."
"Prefekti!
"Hänen ei tarvitse syödä.
"Hän imee ylpeyttään, kuten karhu rasvaansa, ja virvoittaa itseään
sapellaan.
"Eihän hänessä ole muuta kuin jänteitä ja lihaksia, ylpeyttä ja vihaa.
"Mutta minä! Minä olin kasvattanut nahkani alle niin suloisen valkoisen
ihrakerroksen, että hiiret purivat minua yöllä. Ne luulivat minua
espanjalaiseksi juottoporsaaksi.
"Tiedätkö uutisia?
"Goottien leiriin on tänään saapunut kokonainen karja lihavia
raavaseläimiä -- yksinomaan apulialaisia, jumalien ja ihmisten
lemmikkejä."
Seuraavana aamuna Piso ja Salvius Julianus herättivät prefektin, joka
nukkui vallilla Porta portuensiksen luona, vaarallisimmassa paikassa,
virransulun lähellä.
"Suo anteeksi", virkkoi Piso, "että tulen häiritsemään harvinaista
untasi".
"En nukkunut. Minä valvoin.
"Mitä sinulla on kerrottavana?"
"Balbus on karannut kahdenkymmenen porvarin kanssa vartiopaikaltaan.
"He ovat hinautuneet nuorien avulla muureilta Porta latinan luona.
"Sillä kohdalla ammuivat koko yön apulialaiset raavaseläimet.
"Niiden kutsumusta oli mahdoton vastustaa, kuten näet."
Mutta pilkkakirveen hymy haihtui, kun prefekti katsahti häneen.
"Balbuksen talon eteen Via sacran varrelle pystytetään kolmenkymmenen
jalan korkuinen risti.
"Jokainen karkulainen, joka joutuu käsiimme, naulataan siihen."
"Päällikkö -- keisari Konstantinus on lopettanut
ristiinnaulitsemisrangaistuksen Vapahtajan kunniaksi", virkkoi Salvius
Julianus.
"Niinpä minä otan sen tavan taas käytäntöön Rooman kunniaksi.
"Tuo keisari ei kai pitänyt mahdollisena, että roomalainen ritari ja
tribuuni pettäisi Rooman kaupungin paistin tähden."
"Minulla on muutakin kerrottavaa.
"En enää saa lisää vartioväkeä torniin Porta pincianan luo.
"Kuudestatoista legioonalaisesta on yhdeksän kuollut nälkään ja
tauteihin."
"Samaa ilmoittaa Marcus Licinius Porta tiburtinalta", lisäsi Julianus.
"Kuka torjuu kaikkialla uhkaavan vaaran?"
"Minä! Ja roomalaisten rohkeus!
"Menkää! Käskekää kuuluttajien kutsua Forum romanumille kaikki porvarit
ja keitä taloissa yleensä on."
"Päällikkö! Jäljellä on enää naisia, lapsia ja sairaita --"
"Tottele, tribuuni!"
Synkän näköisenä prefekti nousi vallilta, hyppäsi jalon, mustan
espanjalaisen oriinsa Pluton selkään ja lähti muutamain ratsastavain
isaurilaisten seuraamana tarkastamaan vahtien valppautta ja joukkojensa
lukumäärää. Hän kiersi ympäri koko kaupungin antaakseen kuuluttajille
aikaa julistaa ja kaupunkilaisille aikaa kokoutua.
Hän ratsasti oikeata Tiberin rantaa ylöspäin.
Taloista hiipi vain siellä täällä ryysyisiä ihmisiä, jotka katselivat
ihmeissään ratsumiehiä.
Cestiuksen sillalta alkaen muuttuivat joukot hiukan tiheämmiksi.
Cethegus seisahdutti hevosensa tarkastaakseen siellä olevia vahteja.
Silloin syöksähti muutaman matalan talon portista kadulle hajalla
hapsin nainen, joka kantoi lasta käsivarrellaan.
Vanhempi lapsi piti kiinni hänen hameensa risoista.
"Leipää! Leipää", huusi hän.
"Niin, muuttavatko kyyneleet kivet leiviksi?
"Ei! Kyllä ne jäävät koviksi.
"Koviksi kuin -- hän, koviksi kuin tuo mies.
"Katsokaa lapset! Tuo on Rooman prefekti.
"Tuo, joka on hevosen selässä ja jolla on purppuranpunainen
kypärätöyhtö ja kamala katse.
"Mutta en enää pelkää häntä.
"Katsokaa lapset! Tuo mies vei isänne väkisin muureille, missä hän sai
olla vahdissa yötä päivää, kunnes kuoli.
"Ollos kirottu, Rooman prefekti!"
Hän näytti nyrkkiä liikkumattomalle ratsumiehelle.
"Leipää, äiti!
"Anna meille syötävää", huusivat molemmat lapset.
"Ruokaa en voi teille antaa, mutta juomista saatte aivan tarpeeksi."
Näin huutaen otti vaimo vanhemman lapsen oikealle käsivarrelleen,
painoi vasemmalla nuorempaa lujemmin rintaansa vasten ja syöksyi
molemmat lapset sylissään kaiteen yli virtaan.
Väkijoukko huusi kauhusta ja alkoi sitten kiroilla ja sadatella.
"Hän oli mielipuoli", sanoi prefekti kovalla äänellä ja lähti
eteenpäin.
"Ei, hän oli viisain meistä kaikista", vastasi ääni väkijoukosta.
"Vaiti!
"Legioonalaiset, antakaa tuuban soida!
"Eteenpäin! Forumille!"
Cethegus ajoi ratsujoukkoineen täyttä karkua paikalta.
Joukko kulki Fabriciuksen sillan yli, carmentalisen portin läpi ja
saapui Kapitoliumin kukkulan juurella Forum romanumille.
Suuri tori näytti hyvin tyhjältä.
Sitä eivät täyttäneet ne pari tuhatta ihmistä, jotka repaleissa istua
kyyröttivät temppelien ja muiden rakennusten portailla tai vaivoin
pysyivät pystyssä keihäiden ja keppien varassa.
"Mitä prefekti tahtoo?"
"Mitäpä hän voisi enää meiltä saada?"
"Meillä ei ole enää muuta kuin henkemme."
"Niitä hän juuri tahtoo."
"Joko olette kuulleet?
"Toissa päivänä on rannikolla Centumcellae antautunut gooteille."
"Niin, porvarit ovat riisuneet prefektin isaurilaisilta aseet ja
avanneet portit."
"Jospa mekin voisimme sen tehdä!"
"Pian meidän täytyy niin tehdäkin, muuten se on liian myöhäistä."
"Veljeni kaatui eilen kuoliaana maahan, suu täynnä keitettyjä nokkosia,
joita hän ei enää jaksanut niellä."
"Forum boariumilla maksettiin eilen hiirestä painonsa kultaa."
"Minä sain viikon päivät eräältä teurastajalta ilmaiseksi paistettua
lihaa -- hän ei uskaltanut antaa sitä raakana --"
"Ole hyvilläsi! Ihmisethän hyökkäävät niihin taloihin, joista tulee
paistinhajua."
"Mutta toissa päivänä repi väkijoukko teurastajan kadulla palasiksi.
"Hän oli houkutellut kerjäläislapsia taloonsa ja myi niiden lihaa
meille."
"Mutta tiedättekö, miten goottikuningas kohtelee sotavankeja?"
"Kuten isä avuttomia lapsiaan."
"Useimmat rupeavat heti hänen palvelukseensa."
"Niin, mutta niille, jotka eivät tahdo ruveta hänen palvelukseensa,
antaa hän matkarahat --"
"Ja vaatteita, kenkiä ja elintarpeita."
"Sairaita ja haavoittuneita hoidetaan."
"Hän antaa taitavien oppaiden saattaa heidät rannikkokaupunkeihin
saakka."
"Hän on maksanut monen puolesta matkarahatkin, että he pääsevät
kauppiasten laivoilla Itä-Roomaan."
"Katsokaa! Tuolla laskeutuu prefekti maahan mustalta ratsultaan."
"Hän on Pluton näköinen."
"Hän ei ole enää princeps senatus, vaan princeps inferorum."
"Katsokaa -- hänen katsettaan."
"Se on kylmä, mutta sittenkin kuin tulinuoli."
"Isoäitini on oikeassa.
"Hänellä ei ole enää sydäntä."
"Se on vanha tieto.
"Hyypiät ja lamiat ovat yöaikaan repineet hänen sydämensä."
"Vielä mitä!
"Lamioita ei ole olemassa.
"Mutta paholainen on olemassa, sillä siitä kerrotaan raamatussakin.
"Ja sen kanssa hän on tehnyt liiton.
"Numidialainen, joka pitää hänen hevosensa suitsista, on helvetin
lähettiläs, joka seuraa häntä kaikkialla.
"Prefektin ihoon ei minkäänlainen ase voi tehdä naarmuakaan.
"Häneen ei vaikuta yön valvominen eikä nälkä.
"Mutta hän ei voi koskaan hymyilläkään, sillä hänen sielunsa on
helvetissä panttina."
"Mistä sen tiedät!
"Pyhän Paavalin kirkon diakoni kertoi meille äskettäin koko jutun.
"On synti palvella enää sellaista ihmistä.
"Onhan hän sitä paitsi pettänyt piispamme Silveriuksen ja lähettänyt
hänet kahleissa meren yli keisarin tuomittavaksi."
"Hän on äskettäin karkoittanut kaupungista kuusikymmentä pappia, sekä
oikeauskoisia että areiolaisia, koska nämä olivat muka epäluotettavia."
"Se on totta."
"Hänen on täytynyt luvata paholaiselle, että hän saattaa kaikki
mahdolliset tuskat Rooman ja roomalaisten kärsittäviksi."
"Mepä emme tahdo enää kärsiä sellaista."
"Me olemme vapaita, kuten hän itse on meille usein sanonut.
"Aion kysyä häneltä, millä oikeudella --"
Mutta urhoollinen puhuja vaikeni äkkiä kesken lauseen.
Prefekti, joka oli puhujalavalle mennessään kulkenut nurkuvan joukon
ohi, oli vain katsahtanut häneen.
"Qviritit", alkoi prefekti puheensa, "minä pyydän teitä kaikkia
rupeamaan legioonalaisiksi.
"Nälkä ja -- häpeä on sanoakin sellaista roomalaisista miehistä --
petos ovat kovin harventaneet vartijaimme rivejä.
"Kuuletteko vasaraniskuja?
"Siellä rakennetaan ristiä karkulaisia varten.
"Mutta Rooma vaatii roomalaisilta vielä paljon suurempia uhreja.
"Sillä _teillä_ ei ole valitsemisen varaa.
"Muiden kaupunkien porvarit horjukoot antautumisen ja tuhon välillä.
"Meillä, jotka olemme kasvaneet Kapitoliumin varjossa, ei ole
valitsemisen varaa. Meidän joukossamme vaeltavat haamut, jotka ovat
nähneet yli tuhannen vuoden aikana sankariemme urotöitä.
"Täällä ei saa syntyä pelkurimaisia ajatuksia.
"Te ette voi suvaita, että barbaarit taas sitovat ratsujaan Trajanuksen
patsaaseen.
"Viimeinen ponnistus vielä.
"Sankarimieli kehittyy aikaisin Romuluksen ja Caesarin pojissa. Myöhään
voima väistyy miehistä, jotka ovat juoneet Tiberin vettä.
"Minä kutsun kaikki kaksitoistavuotiaasta pojasta
kahdeksankymmenvuotiaaseen vanhukseen saakka valleille.
"Hiljaa! Älkää murisko!
"Minä lähetän tribuunini keihäsmiehet mukanaan talosta taloon --
estämään, etteivät liian nuoret pojat ja liian väsyneet vanhukset saa
tarttua aseisiin.
"Mitä te murisette?
"Tietääkö teistä joku paremman puolustuskeinon?
"Hän lausukoon sen kuuluvasti tältä paikalta, jonka hänelle luovutan."
Siinä paikassa, johon Cethegus loi silmänsä, syntyi hiljaisuus.
Mutta hänen takanansa rupesivat ne, joita hänen katseensa ei voinut
hillitä, murisemaan.
"Leipää!"
"Antautukaamme!"
"Rauhaa!"
"Leipää!"
Cethegus kääntyi.
"Ettekö häpeä?
"Te olette nimenne kunnian vuoksi jo kärsineet hyvin paljon.
"Nyt, kun pitäisi vielä vähän aikaa kestää, rupeavat voimanne
höltymään.
"Muutaman päivän perästä Belisarius saapuu avuksi."
"Sitä sinä olet jo seitsemän kertaa luvannut."
"Ja seitsemännen kerran jälkeen Belisarius menetti kaikki laivansa."
"Ne ovat nyt meidän satamaamme sulkemassa."
"Sinun täytyy määrätä aika, jonka kuluttua tämä kurjuus loppuu. Minua
säälittää tämä kansa."
"Kuka sinä olet", sanoi Cethegus näkymättömälle puhujalle.
"Et ainakaan ole roomalainen."
"Olen diakoni Pelagus, kristitty ja Herran Jumalan palvelija.
"En pelkää ihmisiä, vaan Jumalaa.
"Goottien kuningas kuuluu, vaikka hän onkin kerettiläinen, luvanneen
kaikissa kaupungeissa, jotka antautuvat hänelle, antaa takaisin
oikeauskoisille kirkot, jotka hänen kerettiläiset alamaisensa ovat
riistäneet.
"Hän kuuluu jo kolmesti lähettäneen julistajia Roomaan porvareita
puhuttelemaan ja tarjoamaan hyviä antautumisehtoja, mutta heidän ei ole
annettu koskaan puhua kanssamme."
"Vaikene, pappi!
"Sinulla ei ole muuta isänmaata kuin taivas, ei muuta valtiota kuin
Jumalan valtakunta, ei muuta kansaa kuin pyhäin yhteys eikä muuta
sotajoukkoa kuin enkelien joukko.
"Pidä sinä huoli taivaallisista, mutta jätä Rooman valtakunta
miehille."
"Jumalan mies on oikeassa."
"Jokin määräaika."
"Lyhyt määräaika."
"Siihen saakka kestämme."
"Jollemme siksi saa apua --"
"Niin antaudumme."
"Silloin avaamme portit."
Cethegus pelkäsi tätä ajatustakin.
Kun ulkomaailmasta ei useaan viikkoon ollut tullut minkäänlaista
tietoa, ei hän voinut mitenkään sanoa, milloin Belisarius saapuisi
Tiberin suulle.
"Kuinka!" huusi hän. "Onko minun asetettava määräaika, jonka kuluessa
te aiotte vielä olla roomalaisia ja jonka päätyttyä te aiotte muuttua
pelkureiksi ja orjiksi?
"Kunnialla ei ole määräaikaa."
"Sinä puhut tuolla tavalla vain sen vuoksi, ettet enää toivokaan
mistään päin apua."
"Puhun näin sen vuoksi, että luotan teihin."
"Mutta me tahdomme sitä.
"Me kaikki.
"Kuuletko?
"Olet aina puhunut meille roomalaisten vapaudesta.
"No, hyvä! Olemmeko me vapaita vai alamaisiasi, kuten palkkasoturisi?
"Kuuletko?
"Me vaadimme määräaikaa.
"Me tahdomme sitä."
"Me tahdomme sitä", toisti kuoro.
Ennenkuin Cethegus ehti vastata mitään, kuului torin kaakkoiskulmasta
tuuban toitotus. Via sacralta päin virtaili kaupunkilaisia ja
aseellisia sekaisin ja heidän keskellään oli kaksi vierasta sotilasta.